21.3.2016

Tapelkaa pojat, saatte aseita


Syyrian sota on jatkunut nyt jo yli viisi vuotta. Yleisesti näytetään ajattelevan, että kyse olisi Bashar al-Assadin hallinnon jatkamisesta, mutta tämä selitys ei kuitenkaan kestä lähempää tarkastelua.

Miten on mahdollista, että ihmiset ovat valmiita taistelemaan vuodesta toiseen sen puolesta, että maassa on joku tietty hallitsija jonkun toisen sijaan? Miksi ihmiset ovat valmiita uhmaamaan todennäköistä kuolemaa?

Koska he eivät näe, että heillä olisi vaihtoehtoja. Hallintoa tukevien joukkojen ydin koostuu alaviiteiksi kutsutusta etnis-uskonnollisesta vähemmistöstä, jolla on syytä pelätä kansanmurhaa, mikäli heidän käsissään oleva hallinto luhistuisi.

Ensinnäkin sunnalaisista arabeista koostuvassa enemmistössä tunnetaan vihaa alaviittivähemmistöä kohtaan niiden julmuuksien takia, mitä alaviittihallinto on kohdistanut heihin. Haman joukkomurha 1982 ja paljon siviiliuhreja tuottava tynnyripommien käyttö nykyisessä sisällissodassa ovat esimerkkejä tästä.

New York Times raportoi tästä vihasta vuonna 2012 julkaisemassa artikkelissaan. Lehti kävi selvittämässä sunnien asenteita pakolaisleirillä ja törmäsi vihaan ja kostonhimoon niin lasten kuin aikuistenkin kohdalla. ”Me tulemme tappamaan heidät puukoillamme, aivan kuin he tappoivat meitä”, sanoi yksi haastatelluista. Artikkelin julkaisusta on jo vuosia, mutta nykyään voi olettaa olevan vielä enemmän syytä vihata ja vaatia kostoa.

Toinen syy on uskonto. Alaviittien sanotaan usein olevan šiiamuslimeja, mutta asia ei ole aivan näin yksinkertainen. Alaviittien uskonnossa nimittäin šiialaisuuteen yhdistyy kristillisiä, gnostilaisia ja uusplatonistisia piirteitä, eli se on luonteeltaan synkretistinen. Sisällissodan aikana alaviitit tosin ovat tarkoituksenmukaisesti korostaneet olevansa šiialaisia saadakseen tukea šiialaisilta järjestöiltä ja Iranilta.

Uskonnon erityispiirteiden takia alaviitteja ei pidetä usein oikeina muslimeina vaan islamista irtautuneena uskonnollisena ryhmänä. Tällaisia ryhmiä ei islamilaisessa maailmassa hyvällä katsota, mistä kertovat esimerkiksi bahai-uskonnon harjoittajien vainot.

Baalin temppeli ennen Isisin tuhotöitä. Kuva Longbow4u / CC BY-SA 3.0
Koska kapinallisten joukossa radikaalilla islamilla on vahva jalansija, alaviiteilla on syytä pelätä henkensä puolesta myös uskontonsa takia.

Alaviitit ovat siis taistelemassa olemassaolostaan, eivätkä he siksi ole valmiita antautumaan. Al-Assadista ei pidetä, mutta vaihtoehtoakaan ei ole.

– Me taistelemme loppuun asti. Jos me lopetamme nyt, tämä merkitsee loppua meille kaikille, sanoo uutissivusto Al-Monitorin vuonna 2014 haastattelema alaviittinainen, joka on jo menettänyt yhden pojistaan taistelukentälle.

Nuoret alaviittimiehet ovat maksamassa sodasta kovaa hintaa. Länsimainen diplomaattilähde arvioi viime vuoden huhtikuussa julkaistussa brittilehti Telegraphin artikkelissa, että kolmannes taisteluikäisistä alaviittimiehistä on kuollut. Tämän päälle tulee vielä suuri määrä vammautuneita ja psyykkisesti traumatisoituneita.

Kapinallisten voitto tarkoittaisi todennäköistä alaviitteihin kohdistuvaa kansanmurhaa. Hallituksen joukkojen voittokaan ei toisi tilanteeseen kelvollista ratkaisua, koska ei voi ajatella, että sunniarabien muodostama enemmistö kaiken tapahtuneen jälkeen hyväksyisi alaviittihallinnon, jota vastaan se lähti alun perinkin kapinoimaan. Siksi Syyrian tilanteeseen tuskin on hyväksyttävissä olevaa sotilaallista ratkaisua.

Uskoa väkivaltaan ratkaisuna esiintyy kuitenkin muuallakin kuin Syyriassa, mistä kertoo ulkovaltojen sotilaallinen sekaantuminen tilanteeseen. Martti Ahtisaaren mukaan konfliktiin olisi saatu neuvotteluratkaisu jo vuonna 2012, mutta se ei sopinut länsimaille, jotka uskoivat al-Assadin hallinnon muutenkin kaatuvan. Kuolleita oli tuolloin vasta alle 20 000, mutta nyt saattaa olla jopa 450 000 uhria enemmän.

Syyrian konflikti tuskin ratkeaa ilman maan jakamista joko erillisiin valtioihin tai osavaltioihin. Tässä suhteessa Syyriaa voi verrata Jugoslaviaan. Miksi siirtomaa-ajan rajojen, jotka eivät ole määräytyneet paikallisten ryhmien välisen luottamuksen mukaisesti, tulisi olla ikuisia?

Maan jakamattomuus näyttää kuitenkin sopivan konfliktin osapuolten tukijoille ja aseistajille. Politiikan professori Eric Kaufmann muistuttaa, että Venäjä, Turkki, Iran ja Saudi-Arabia käyvät omissa maissaan kamppailua pitääkseen kurissa omien vähemmistöjensä autonomiapyrkimykset. Länsimaissa puolestaan etnisyyden kautta määräytyvät rajat ovat vastoin vallitsevia poliittisia ihanteita.

Kaufmann tunnustautuu itsekin näiden länsimaisten ihanteiden kannattajaksi, mutta hänen mukaansa rauhan saamiseksi on kuitenkin välttämätöntä jakaa Syyria itsehallinnollisiin alueisiin, missä asukkaat voivat kokea olevansa turvassa.

Ilmeisesti on kuitenkin niin, että sopiminen on nössöille ja kun tarpeeksi vielä tapetaan, tuloksena on taas jakamaton ja monietninen Syyria. Tapelkaa pojat, saatte aseita.

Ja pojathan tappelevat. Ilma on täynnä räjähdyksiä, aseiden pauketta ja allahu akbar -huutoja, kun nuoret miehet jahtaavat toisiaan raunioituvissa kaupungeissa. Konflikti tuo karulla tavalla esille ihmisyyden pimeän puolen. Mihinkä sitä ihminen karvoistaan pääsisi.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger