23.12.2015

Ilmastokysymys ja kulttuurinen maailmankuva


Ilmastonmuutos on ollut esillä ilmastoneuvottelujen ja saavutetun ilmastosopimuksen vuoksi. On sanottu, että neuvotellun sopimuksen tavoitteet ovat kovat, mutta keinot niiden toteuttamiseksi ovat alimitoitetut.

Kaikesta huolimatta ihmislähtöisen ilmastonmuutoksen olemassaoloa epäillään yleisesti, ja sen torjuntakin on lähtenyt hitaasti käyntiin, vaikka riskistä on varoitettu jo yli neljännesvuosisadan ajan.

Miten sitten tavallisen ihmisen, jolla ei ole mahdollisuuksia ymmärtää laskennallisia ilmastomalleja ja niiden rajoituksia, olisi järkevintä päättää, mihin ilmastoasioissa uskoo?

Kysymys voidaan palauttaa yleisempään muotoon siitä, mihin yleensä kannattaa uskoa, jos haluaa mahdollisimman luotettavaa tietoa jostakin asiasta. Vastaus tähän kysymykseen on, että kannattaa perehtyä, mitä tiede asiasta sanoo. Tieteen parissa työskentelevät ihmiset kun kuuluvat perehtyneimpiin ja käyttävät menetelmiä, jotka on kehitetty mahdollisimman tehokasta tietämyksen lisäämistä varten. Tähänkin on kuitenkin syytä lisätä varaus, josta lisää myöhemmin.

Hyvin suuri osa ilmastotieteilijöistä uskoo, että on meneillään ilmastonmuutos, joka on pääosin ihmisen aiheuttaman. Onko siis niin, että ilmastonmuutoksen kiistäjät ovat vain yksinkertaisesti tietämättömiä tai eivät luota tieteeseen?

Tästä ei kuitenkaan näytä olevan kyse. Yale Law Schoolin professori Dan M. Kahan kollegoineen on saanut selville hämmästyttäviä asioita ihmisten tavasta muodostaa näkemyksiä vastaavista asioista.

Kyseisten tutkijoiden mukaan ihmisten näkemyksiin vaikuttaa, millaisen kulttuurisen maailmankuvan he ovat omaksuneet. Kulttuurisella maailmankuvalla tutkijat tarkoittavat näkemystä siitä, kuinka yhteiskunta ja muut kollektiiviset hankkeet pitäisi organisoida.

Ilmastonmuutoskysymyksen kohdalla esille nousee kaksi kulttuurista maailmankuvaa määrittelevää akselia. Yksi on sijoittuminen kommunitarismin ja individualismin välillä, ja toinen on sijoittuminen egalitarismin ja hierarkkisuuden välillä. Nämä akselit määrittelevät suhtautumista myös moniin muihin yhteiskunnallisiin riskikysymyksiin.

Kulttuurisen maailmankuvan kaksi ulottuvuutta ja suhtautuminen eri riskitekijöihin

Ihmiset, jotka painottavat individualismia kommunitarismin sijaan ja hierarkkisuutta egalitarismin sijaan, ovat kaikista altteimpia kiistämään ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen. Nämä ihmiset arvostavat vapaata kaupankäyntiä ja yrittäjyyttä, mitä ilmastonmuutoksen torjuminen uhkaa rajoittaa.

Vastaavasti kommunitarismia ja egalitarismia painottavat näkevät vapaan markkinatalouden sosiaalista epätasa-arvoa luovana ja kokevat, että on ihan oikein rajoittaa pahoja yhtiöitä. Heille ilmastonmuutokseen uskominen on kaikista helpointa.

Kulttuurinen maailmankuva vaikuttaa ihmisen suhtautumista tieteeseen siten, että ihmiset uskovat valikoivasti sellaisia tieteilijöitä, joiden näkemykset ovat sopusoinnussa omien näkemysten kanssa. Eri kulttuurisen maailmankuvan omaaville ihmisille muodostuu myös erilainen käsitys siitä, mikä on tieteellinen konsensus jonkun asian suhteen. Tieteellisen näkemyksen katsotaankin olevan sopusoinnussa oman maailmankuvan kanssa.

Ehkä kaikista hätkähdyttävin on tutkijoiden havainto, miten ymmärrys tieteestä ja laskutaito vaikuttavat näkemyksiin kysymyksissä, joilla on merkitystä kulttuurisen maailmankuvan kannalta. Voisi olettaa, että laskutaidon ja tieteellisen ymmärryksen kasvaessa erot eri kulttuurista maailmankuvaa edustavien yksilöiden välillä pienenisivät, kun näkemykset lähestyvät tieteellistä konsensusta.

Kuitenkin havaittiin käyvän juuri päinvastoin: ihmiset jotka saivat hyvät pisteet laskutaitoa ja tieteellistä ymmärrystä mittaavissa testeissä, poikkesivat ilmastonäkemyksiltään enemmän eri kulttuurisen maailmankuvan omaavista kuin heikommin kyseisissä testeissä menestyneet. Sama ilmiö havaittiin myös ydinvoimanäkemysten kohdalla.

Tällainen tulos on kova isku sellaista päättelyä vastaan, että jollakin – usein väitteen esittäjällä itse – on taipumus olla oikeassa, koska hän on älykäs. Tosiasiassa älykkäällä ihmisellä on paremmat edellytykset keksiä perustelut pitää kiinni epäuskottavistakin näkemyksistä, ja tämä on tapa, johon älykkyyttä usein käytetään. Älykkyys ei tee ihmisestä rationaalista, mutta se parantaa mahdollisuuksia perustella ja puolustaa intuition pohjalta muodostettuja näkemyksiä.

Kuitenkaan tällainen valikoiva rationaalisuus ei ole patologinen piirre, vaan se on funktionaalinen, tarkoituksenmukainen osa ihmismieltä.

Nimittäin ihmisillä on taipumus jakaa sama sosiaalinen maailmankuva läheistensä kanssa johtuen arvojen omaksumisesta ja samat käsitykset jakavien valikoitumisesta ystäviksi ja tuttaviksi.

Ihmisille on hyvin tärkeää olla sosiaalisesti hyväksytty, mikä näkyy esimerkiksi siinä, että ulkopuolelle sulkeminen kiusaamisen muotona aiheuttaa pysyvämmän stressivasteen kuin fyysinen väkivalta tai pilkka. Vastaavasti myös erilainen sosiaalinen maailmankuva voi johtaa välttelyyn tai vastaaviin sosiaalisiin sanktioihin, jotka satuttavat todella pahasti.

Omaksumalla erilaisen sosiaalisen maailmankuvan ihminen vaarantaisi hyväksyttävyytensä lähipiirissään. Tämän estämiseksi ihmisillä on taipumus hakea tiedostamattaan perusteita, jolla voi perustella hyväksyntää tuottavan maailmankuvansa, kun vastakkainen näkemys tuntuu epämiellyttävältä.

Toisaalta taas olemalla väärässä ihminen ei vaaranna käytännössä mitään merkittävää. Esimerkiksi ilmaston kannalta on käytännössä yhdentekevää, mitä yksittäinen ihminen ajattelee. Toisaalta taas ilmaston kannalta merkittävät sosiaaliset yksiköt, kuten valtiot, muodostuvat yksilöistä, ja yksilön omaa etua optimoiva ajattelu johtaa helposti ihmiskunnan kannalta epäoptimaaliseen tulokseen.

Kahan ja kumppanit nimittävät tilannetta yhteisriskinhavaitsemisen ongelmaksi (tragedy of the risk-perception commons). Tämä on rinnastus peliteoreettiseen yhteismaan ongelmaan, jossa yksittäisen yhteisellä laidunmaalla karjaa pitävän on edullista lisätä karjaa yli laidunmaalle optimaalisen määrän, koska hän saa itse tuotot mutta ylilaidunnuksen haitat jakautuvat kaikille laidunta käyttäville.

Ilmastonmuutoksen torjumisessa on toinenkin asia, johon sosiaalinen maailmankuva vaikuttaa. Tämä asia on suhtautuminen ydinvoimaan. Yleisesti ottaen ne ihmiset, jotka ovat kaikista huolestuneimpia ilmastonmuutoksesta, suhtautuvat kielteisimmin ydinvoimaan. Nämä asenteet vaikeuttavat ydinvoiman käyttöä fossiilisten polttoaineiden korvaamisessa ja vaikeuttavat siten ilmastonmuutoksen torjumista.

Ydinvoimalle erityisen kartettavana energiantuotantomuotona näyttäisi olevan varsin vähän järkiperäisiä perusteita, sillä ydinvoiman on arvioitu säästäneen vaihtoehtoisiin energiantuotantomuotoihin verrattuna jopa 1,8 miljoonaa ihmishenkeä, eikä arviossa ole edes mukana ilmastovaikutuksia.

Mitä tulee aiemmin luvattuun varaukseen ajatukseen tieteestä luotettavan tiedon lähteenä, niin myös siinä on kyse kulttuurisesta maailmankuvasta mutta tällä kertaa tieteilijöiden kohdalla. Kuten aiemmin kerrottiin, edes tieteellinen ymmärrys tai laskutaito eivät suojaa ideologisesti motivoituneelta järkeilyltä vaan asia näyttäisi olevan pikemminkin päinvastoin.

Sosiaalipsykologian piirissä, jossa sosiaalisesti motivoitunut järkeily on tutkimuskohteena tunnettu, on nyt herätty keskustelemaan siitä, kuinka voimakas vasemmistolaisten yliedustus on vääristänyt oman alan tutkimusta. Se, että ilmiöön ei ole aiemmin kiinnitetty huomiota, osoittaa, että miten paljon helpompi on löytää vikoja toisista kuin itsestään.

Tietenkin vastaavaa esiintyy myös monilla tieteenaloilla, mutta ongelmaa ei yleisesti tunnisteta tai siitä ei välitetä, koska uskotaan omaan oikeamielisyyteen. Yleisesti ottaen riskiä tieteen korruptoitumisesta ideologisesti motivoituneen järkeilyn kautta voidaan epäillä erityisesti siellä, missä tiede on lähellä politiikkaa, tieteen tekijät ovat selvästi politisoituneita ja tutkimuskohteisiin liittyy paljon tulkinnanvaraisuutta.

Kuitenkaan esimerkiksi ilmastonmuutoksen kohdalla ideologialla ei ole oleellista merkitystä sen kanssa, mitä tiedämme kasvihuonekaasujen läpäisevyydestä sähkömagneettisen säteilyn eri aallonpituuksilla. Tällaisen luotettavasti havaitun lämmittävän perustekijän takia ilmaston lämpenemistä ilmaperän hiilidioksidipitoisuuden kasvaessa voi pitää varsin todennäköisenä, vaikka ilmaston mallintamisen vaikeus tuokin arvioihin epävarmuutta ja tulkinnanvaraisuutta.

Tarkoitus ei ole kannustaa hylkäämään kaikkia epämiellyttäviä tieteellisiä tuloksia perustellen sillä, että ne olisivat motivoituneen järkeilyn tulosta, mutta on hyvä tiedostaa, että tarve sosiaaliseen hyväksyntään ja tiedeyhteisöissä dominoivat sosiaaliset maailmankuvat vaikuttavat myös tieteelliseen ajatteluun.

Vaativampaa kuin epäillä toisia motivoituneesta järkeilystä, on kuitenkin arvioida ilmiötä omalla kohdalla eli arvioida millaista sosiaalista maailmankuvaa omassa lähipiirissä esiintyy, ja miten se mahdollisesti vaikuttaa omaan ajatteluun.

Lisäksi ideologisesti motivoituneen järkeilyn näkeminen pelkästään ideologisissa kysymyksissä eri mieltä olevien piirteenä ja heidän ajattelunsa perustana on valikoivaa näkemistä, joka on ominaista juuri ideologisesti motivoituneelle järkeilylle. Tämä on kuitenkin taipumuksena hyvin inhimillinen.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger