30.11.2015

Uskonnot eivät ole samasta muotista


Uskonnoista esitetään usein kahta varsin epäuskottavaa käsitystä. Ensimmäinen näistä on, että uskonnot oletetaan pohjimmiltaan samanlaisiksi ja toinen, että uskonnoilla oletetaan olevan samanlainen kehityskulku.

Ensiksi on hyvä lähteä hahmottelemaan, mitä uskonnon käsitteellä oikein tarkoitetaan. Kysymys on vaikeampi kuin voisi äkkiseltään luulla. On selvä, että uskonnoissa on nähtävissä jotakin yhteistä, koska ne luokitellaan yhteisen, uskonnoksi nimetyn käsitteen alle.

Eräs sopiva määritelmä uskonnoille voisi olla, että uskonnoissa on kyse kulttuurisista ilmiöistä, joihin kuuluvat usko yliluonnollisiin toimijoihin ja sen ympärille rakentuvat rituaalit.

On helppo huomata, että uskonnot eivät ole täysin muusta ihmismielen toiminnasta erillisiä ilmiöitä, vaan uskonnolle tyypillisiä piirteitä esiintyy myös muissa asiayhteyksissä.

Paljon yhteistä uskontojen kanssa jakavat ainakin poliittiset ideologiat. Poliittiset ideologiat synnyttävät kannattajissaan ryhmäidentiteetin kuten uskonnotkin. Omalta ryhmältä saatavaa hyväksyntää suojatakseen niin uskonnollisen kuin poliittisenkin vakaumuksen omaavat ihmiset etsivät perusteita olla huomioimatta informaatiota, joka ei sovi oman ryhmän näkemyksiin. Lisäksi niin uskonnollisten kuin poliittisten suuntausten kannattajilla on taipumus nähdä oma viiteryhmänsä moraalisesti ylivertaisena kilpailevia järjestelmiä kannattajiin nähden. Poliittinen erimielisyys voi uskonnollisen erimielisyyden tavoin johtaa jopa ryhmien väliseen sodankäyntiin, kuten kävi esimerkiksi Suomen kansalaissodan tapauksessa.

Kaikkien uskontojen pitäminen samanlaisina on yhtä järjetöntä kuin kaikkien poliittisten ideologioiden pitäminen samanlaisina. Samoin kuin on järjetöntä pitää esimerkiksi sosialismia ja libertarismia samanlaisina, on järjetöntä pitää esimerkiksi jainalaisuutta ja islamia samanlaisina.

Jainalaisuus tunnetaan rauhanomaisuudestaan ja siitä, että sen kannattajat ovat kasvissyöjiä, koska uskonto ei salli eläintenkään tappamista.

Islam taas levittäytyi väkivallan avulla jo profeetta Muhammadin aikaan, ja tuolloin sen nimissä tehtiin vastaavia julmuuksia kuin Islamilaisen valtion (Isis) nimissä nykyään. Kuitenkin suuri enemmistö muslimeista edustaa nykyään maltillisempaa tulkintaa kuin uskonnon alkuaikojen mallia haikailevat salafi-jihadistit, joita esimerkiksi Islamilainen valtio ja Boko Haram edustavat.

Bahailaisuus puolestaan on islamista muodostunut uskonto, joka ei ole perinyt islamin militanttia luonnetta. Bahailaisuuden leviämistä kuitenkin vaikeuttaa, että sen kannattajat ovat muslimimaissa vainojen kohteena.

Kun lähdetään tarkastelemaan uskontojen kehityskulkua, on hyvä huomata, että uskonnot ovat osa kulttuuria. Tapaa, jolla kulttuuri muuttuu, kutsutaan kulttuurievoluutioksi, mikä on rinnastus biologiseen evoluutioon.

Kulttuuri elää ja muuntuu ympäristönsä kanssa vaikuttavien ihmisten mielissä. Voidaan ajatella, että kulttuuri kehittyy ihmisten elinympäristön, ihmisluonnon asettamien reunaehtojen ja pitkälti satunnaisesti esiintyvien kulttuuristen innovaatioiden seurauksena. Osana kulttuuria kehittyvät myös uskonnot.

On kuitenkin syytä huomioida, että kehittymisellä ei tarkoiteta vain sellaista muutosta, joka muuttaisi uskontoa tai muuta kulttuuria suuntaan, jota pidämme hyvänä. Kyse voi siis voi olla normatiivisessa mielessä taantumisesta.

Biologisen evoluution kohdalla on esitetty, että muutokset eivät tapahdu tasaisesti vaan noudattavat ns. jaksottaisen tasapainon mallia eli punktualismia. Tässä mallissa eliöiden muutokset tapahtuvat suurelta osin suhteellisen lyhyillä aikaväleillä, joiden ulkopuolella muutokset ovat suhteellisen vähäisiä. Nopeiden muutosten katsotaan yhdistyvän erityisesti lajiutumiseen.

Punktualismin avulla on koetettu ymmärtää myös kulttuurievoluutiota, ja se näyttäisi kuvaavan varsin hyvin uskontojen syntymistä. Tällöin uuden uskonnon voi katsoa vastaavan uutta biologista lajia.

Jos ajatellaan uutta uskontoa uutena lajina uskontojen evoluutiossa, on vaikea perustella, miksi uskonnot noudattaisivat aina samaa kehityskulkua. Pikemminkin uuden uskonnon voi olettaa perivän joukon ominaisuuksia edeltäjältään tai edeltäjiltään. Lisäksi uskontojen voi olettaa kehittyvän vallitsevien olosuhteiden ohjaamina eikä kaikkialla saman ajattoman kaavan mukaan.

Kun esitetään väitteitä säännönmukaisuudesta uskontojen tai jonkun muun ilmiön taustalla, olisi syytä esittää myös uskottava kausaalinen mekanismi, joka voisi aiheuttaa tämän säännönmukaisuuden. Väitteitä samankaltaisuudesta ei voi perustaa pelkästään siihen, että kyseiset sosiaaliset ilmiöt luokitellaan uskonnoiksi.

Tietenkin vielä tärkeämpää olisi osoittaa, että yleistys on pätevä eli esitetty säännönmukaisuus on myös olemassa. Muuten väitteillä ei ole mitään pohjaa.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger