30.9.2015

Etniset konfliktit meillä ja muualla



Islamilaisissa maissa kuohuu. Ihmiset ovat jakautuneet pitkälti syntyperän pohjalta määrittyviin ryhmiin, jotka kamppailevat vallasta ja resursseista. Uskonnollinen ryhmä uskonnollista ryhmää vastaan, klaani klaania vastaan ja heimo heimoa vastaan. Pääosin syntyperään pohjautuvaan jakoon perustuvien ryhmien lisäksi maininnan ansaitsee uskonnollis-poliittiseen ideologiaan toimintansa pohjaava järjestö nimeltään Islamilainen valtio, joka tunnetaan myös nimellä Isis.

Pelko ja kurjuus konfliktimaissa ovat saaneet yhä useamman ihmisen etsimään parempaa elämää muualta. Useat saapuvat pohjoiseurooppalaisiin, luterilaisen kulttuuriperinnön maihin, joille on tyypillistä korkea elintaso, kattava sosiaaliturva ja suopea suhtautuminen muukalaisiin. Yleisesti ottaen suopea suhtautuminen muukalaisiin on yhteydessä korkeaan luottamukseen ihmisten välillä, joka on myös ominaista kyseisille maille.

Suomeenkin kohdistuu nyt massiivinen turvapaikanhakijoiden ryntäys. Sen suuruutta pitkällä aikavälillä on vaikea vielä arvioida, mutta kyse on vähintään kymmenien tuhansien tulijoiden vuositahdista. Pelkästään viime viikolla saapui lähes 4 000 turvapaikanhakijaa, mikä tarkoittaisi tasaisella tahdilla n. 200 000 turvapaikanhakijaa vuodessa. Enimmillään kyse voi siis olla todella suurista määristä, kun suhteutetaan vaikka syntyvyyteen, joka on Suomessa n. 60 000 henkilöä vuodessa.

Mitä tulee etnisluonteisiin ja ideologisiin konflikteihin, maailma ei kuitenkaan jakaudu mustavalkoisesti sellaisiin alueisiin, joilla niitä esiintyy ja sellaisiin, joilla niitä ei esiinny. Etnistä vihanpitoa esiintyy enemmän tai vähemmän kaikkialla, missä ihmiset jakautuvat perusteella eri etnisiin ryhmiin esimerkiksi uskonnon, heimon, klaanin tai kielen mukaan. Jos vihanpitoa ei saada aikaiseksi syntyperän perusteella, sellainen voidaan kehittää myös ideologisten erojen pohjalta.

Sosiaalipsykologi Musafer Sherif ryhmineen tutki tätä ilmiötä Yhdysvaltain Oklahomassa sijaitsevassa Robbers Caven osavaltiopuistossa järjestetyssä sosiaalisessa kokeessa. Tähän kuuluisaksi tulleeseen kokeeseen osallistui 22 11–12-vuotiasta taustoiltaan normaalia poikaa, jotka jaettiin leiriä varten kahteen ryhmään. Ensin nämä ryhmät viettivät aikaa erillään toisistaan tietämättä, jolloin molemmille ryhmille kehittyi oma sosiaalinen normistonsa ja hierarkiansa. Tämän jälkeen ryhmien annettiin kohdata toisensa, ja niiden välille järjestettiin erilaisia kilpailuja, kuten köydenvetoa.

Kilpailemisen myötä ryhmien sisäinen solidaarisuus vahvistui, mutta ryhmien välille kehittyi vihamielinen suhde. Toisesta ryhmästä muodostettiin negatiivisia stereotypioita, ja oma ryhmä nähtiin moraalisesti ylivertaisena. Aluksi konflikti näkyi esimerkiksi pilkkaamisena, mutta lopulta vihamielisyys kärjistyi niin, että ryhmät tekivät muun muassa hyökkäyksiä toistensa majoituspaikkoihin. Tilanne alkoi muistuttaa heimosodankäyntiä, ja tutkijat joutuivat huolehtimaan, että ryhmät eivät käy fyysisesti toistensa kimppuun. Konflikti saatiin lievitettyä vasta, kun ryhmille järjestettiin tehtäviä, joissa ne joutuivat tekemään yhteistyötä tavalla, joka hyödytti molempia ryhmiä.

Libanonissa vastaavassa koejärjestelyssä (Diab, 1970) koe jouduttiin keskeyttämään, kun konflikti kärjistyi niin pahaksi, että toisen ryhmän jäsenet uhkasivat kilpailevan ryhmän jäseniä puukoilla.

Nämä kokeilut valaisevat etnisten konfliktien ja etnisen vihanpidon luonnetta. Etnistä vihaa yritetään usein ymmärtää rodun käsitteen kautta rasismina, mutta kokeilut osoittavat, että vastaava vastakkainasettelu syntyy myös silloin, kun ryhmien jäsenillä ei ole taustalla rodullista tai muutakaan syntyperäistä yhdistävää tekijää. Kyse on ryhmäidentiteetistä ja jaosta sisäryhmään, jonka sisällä tehdään yhteistyötä yhteisten normien ohjaamina, ja ulkoryhmiin, joita vastaan kilpaillaan.

Sherifin tutkimusten pohjalta sai alkunsa realistinen konfliktiteoria, jolla pyritään selittämään ryhmäkonfliktien esiintymistä. Realistisen konfliktiteorian mukaan kielteistä asennoitumista ulkoryhmää kohtaan syntyy, kun sisäryhmän jäsenet kokevat, että he kilpailevat samoista rajallisista resursseista ulkoryhmän jäsenten kanssa. Kyse voi olla esimerkiksi rahasta, työpaikoista, pariutumiskumppaneista tai sosiaalisesta statuksesta. Realistinen konfliktiteoria on osoittautunut selitysvoimaiseksi esimerkiksi sen suhteen, että köyhyys niin yksilötasolla kuin maatasolla yhdistyy tilastollisesti kielteiseen suhtautumiseen vieraisiin etnisiin ryhmiin.

Kuitenkin on kyseenalaista, aiheuttaako kielteistä suhtautumista juuri tietoisuus resurssikilpailusta vai joku muu vastaavaan tilanteeseen yhdistyvä tekijä tai joukko tällaisia tekijöitä. Evoluutiopsykologi Mark Van Vugt kollegoineen on esittänyt varsin vakuuttavaa näyttöä sen puolesta, että taipumus kielteiseen suhtautumiseen ulkoryhmiin on sisäsyntyinen taipumus, joka on sopeuma ryhmien väliseen kamppailuun rajallisista resursseista pitkälti miesten toteuttaman sodankäynnin keinoin. Evoluution tuottamien käyttäytymiseen liittyvien sopeumien aktivoituminen ei edellytä tietoisuutta käyttäytymisen syistä, vaan riittää, että käyttäytyminen on ihmisen evoluutioympäristössä aktivoitunut tarkoituksenmukaisissa tilanteissa. Sen laukaisevat tekijät voivat siis hyvin olla tiedostamattomia.

Palataanpa takaisin turvapaikkakriisiin ja Suomen tilanteeseen. Kuten yleisesti tiedetään, Suomen hallitus ei hikoile pelkästään suurten turvapaikanhakijamäärien käsittelyn vaan myös nopean velkaantumisen ja talousongelmien kanssa. Tavalliset kansalaiset joutuvat talouskriisissä kohtaamaan esimerkiksi työttömyyttä, sosiaaliturvan leikkauksia ja työehtojen heikennyksiä.

Realistisen konfliktiteorian pohjalta voi olettaa, että talouskriisi yhdistettynä turvapaikanhakijoiden suureen määrään on hankala yhdistelmä, koska talouskriisi aiheuttaa ihmisille huono-osaisuutta ja pulaa resursseista. Hieman vastaava tilanne oli 90-luvun laman aikana, kun Suomeen saapui samaan aikaan somalialaisia turvapaikanhakijoita. Tuolloin paljon julkisuutta sai Skinhead-nuorten maahanmuuttajavastainen väkivalta. Uudempana esimerkkinä ovat Suomen köyhimpiin kuntiin kuuluvassa Lieksassa esiintyneet rikokset maahanmuuttajia vastaan tämän vuosikymmenen aikana.

Myös itse turvapaikanhakijoiden aiheuttamat kustannukset ovat merkityksellisiä, kun tarkastellaan käytettävissä olevia resursseja, joiden niukkuuden voi puolestaan olettaa heikentävän etnisiä suhteita.

Maahanmuuttoviraston tietojen mukaan laskettuna 30 000 turvapaikanhakijan kulut olisivat vuodessa 470 miljoonaa euroa eli hieman alle 16 000 euroa henkilöä kohti. Sosiaali- ja terveysministeriö arvioi, että nyt turvapaikan perässä muuttaneet aiheuttavat maahan jäädessään henkilöä kohti n. 13 200 euron keskimääräiset vuosittaiset kustannukset. Suuruusluokka vaikuttaa uskottavalta, koska suurin osa turvapaikanhakijoista tulee Irakista tai Somaliasta, joista saapuneiden työllistyminen on aiempien kokemusten perusteella Suomessa heikkoa, ja se suuntautuu usein matalapalkkaisiin tehtäviin, joista ei kerry paljon verotuottoja. Kyse saattaa siis tulijoiden määrästä riippuen olla jopa miljardiluokan vuosikustannuksista.

Turvapaikan takia muuttaneiden ja myöhempien perheenyhdistämisten takia tulevien voidaan siis olettaa lisäävän merkittävästi tarvetta valtion budjettileikkauksiin tai veronkorotuksiin ja lisääntyneen niukkuuden kautta heikentävän suomalaisten suhtautumista maahanmuuttajiin. Tilanne voi johtaa vakaviin ongelmiin, sillä Suomessa suhtaudutaan World Values Surveyn kyselytilastojen mukaan muukalaisiin lähtökohtaisesti negatiivisemmin kuin esimerkiksi muissa Pohjoismaissa, vaikka suhtautuminen onkin myönteisempää kuin tutkituissa maissa keskimäärin. Ensimmäiset iskut turvapaikanhakijoita vastaan on nyt jo nähty.

Hankala tilanne vaatii malttia. Etnisten yhteenottojen, jotka myös ovat suurelta osin turvapaikanhakijoita liikkeelle ajaneen kurjuuden ja turvattomuuden taustalla, voi olettaa aiheuttavan merkittävää haittaa Suomessakin, jos ne pääsevät yleistymään. Ei myöskään vaikuta hyvältä toimintamallilta, että Lieksan kaltaiset kriisikunnat asuttavat maahanmuuttajia parantaakseen talouttaan valtion tukirahoilla. Eniten etnisiä yhteenottoja kantaväestön ja maahanmuuttajien välillä kun voi olettaa syntyvän siellä, missä kantaväestön elinolot ovat heikoimmat ja esimerkiksi työttömyys korkeinta. Tämän voi ajatella ennusteena, jonka osuvuutta sijoituskuntien suhteen voi sitten tarkastella joskus tulevaisuudessa.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger