18.8.2015

Monikulttuurisuus on köyhyys




Väittämä, jonka mukaan monikulttuurisuus on rikkaus, on Suomessa klisee, jonka on esittänyt hiljattain ainakin valtiovarainministeri Alexander Stubb. Lauseen merkitys on kuitenkin epäselvä, koska sanan rikkaus sisältö jää tässä yhteydessä arvailujen varaan. Tämän takia lauseen todenmukaisuutta on vaikea arvioida, sillä se ei paljasta muuta kuin, että sen lausuja on monikulttuurisuusideologian kannattaja. Ehkä tämä on tarkoituskin.

Kuitenkin on aiheellista kysyä, onko monikulttuurisuus niin siunauksellista, kuin monet haluavat uskoa. Jos monikulttuurisuus on rikkaus, miksi monikulttuurinen Afrikka on niin köyhä ja ihmiset pyrkivät sieltä pois? Miksi muuttoliike suuntautuu kulttuurisesti varsin homogeenisiin länsimaihin eikä niistä pois?

Järkevintä on hakea vastausta monikulttuurisuuden vaikutuksesta tutkimusnäytön kautta. Ekonomistit William Easterly ja Ross Levine (1997) tutkivat etnisen monimuotoisuuden yhteiskunnallista vaikutusta Afrikan maiden talouteen artikkelissaan Africa’s Growth Tragedy: Policies and Ethnic Divisions. Tutkijat hakivat selitystä tilanteelle, jossa esimerkiksi Afrikan bruttokansantuote henkilöä kohti ei kasvanut ollenkaan ajanjaksolla 1965–1990. He selvittivät, miten etninen monimuotoisuus vaikuttaa eri Afrikan maiden julkiseen politiikkaan ja yhteiskunnalliseen vakauteen, jotka toimivat talouskasvun pohjatekijöinä.

Tutkimuksessa käytettiin etnolingvistisen moninaisuuden muuttujaa, joka mittaa, kuinka todennäköisesti kaksi satunnaisesti valittua henkilöä kuuluvat eri etnolingvistiseen ryhmään. Tällainen muuttuja kuvannee monikulttuurisuuden käsitettä varsin hyvin siitäkin huolimatta, että se mittaa moninaisuutta vain valtion tasolla.

Tutkimuksessa havaittiin, että etnolingvistinen moninaisuus oli yhteydessä muun muassa heikkoon koulutustasoon, lisääntyneeseen korruptioon, heikkoon demokratiakehitykseen ja julkishyödykkeinä tuotettavan infrastruktuurin vähäisyyteen.

Yhteiskuntarakenteen heikentymisen lisäksi väestön etnolingvistinen moninaisuus heikensi merkittävästi myös yhteiskunnan vakautta. Etnolingvistinen moninaisuus yhdistyi merkittävästi siihen, kuinka suuri osa väestöstä oli Minorities at Risk -projektin mukaan hallinnollisten syrjintätoimien uhan kohteena. Lisäksi sellaisissa maissa, joissa oli tapahtunut kansanmurha, etnolingvistististä moninaisuutta mittaava lukema oli keskimäärin 50 % suurempi kuin muissa maissa. Myös sisällissotien suhteen havaittiin vastaava ilmiö. Lisäksi etnolingvistinen moninaisuus oli voimakkaasti yhteydessä rodullisiin jännitteisiin ja ihmisten osallistumiseen separatistisiin liikkeisiin.

Heikko julkinen politiikka ja yhteiskunnallinen epävakaus ovat huono pohja taloudelliselle kasvulle. Easterlyn ja Levinen mukaan ero väestöjen rakenteessa selittääkin osaltaan, miksi Afrikka ei ole pystynyt vastaavaan talouskasvuun kuin Itä-Aasia. Heidän arvionsa mukaan etnolingvistinen moninaisuus selittää 25–40 % Afrikan ja Itä-Aasian talouskasvujen erosta.

Tutkijat arvioivat tilastollisesti, kuinka paljon etnolingvistinen moninaisuus voi vaikuttaa talouskasvuun ja taloudellisiin saavutuksiin. Arvion mukaan maksimaalinen moninaisuus tuottaa 2,3 prosenttiyksikköä heikomman kasvun kuin täydellinen homogeenisuus. Lisäksi etnolingvistisesti täydellisen homogeeninen väestö pystyy tuottamaan 3,8-kertaisen tulotason, 2,5-kertaisen tuottavuuden ja 9,2-kertaisen pääoman työntekijää kohti, kun sitä verrataan täysin pirstoutuneeseen väestöön.

Vastaavan suuntaisia tuloksia on saatu myös useissa muissa tutkimuksissa. Näyttää kuitenkin siltä, että väestön pirstoutuminen uskontojen suhteen ei tuota vastaavia ongelmia. Kuitenkin Jose G. Montalvo ja Marta Reynal-Querol havaitsivat vuoden 2005 tutkimuksessaan Ethnic diversity and economic development, että uskontojen kohdalla samoja ongelmia tuottaa polarisoitunut tilanne, jossa suuri osa väestöstä kuuluu uskontoihin, joihin kuuluvia on lähelle puolet väestöstä. Polarisoitumisen mittaamiseen käytettävän muuttujan arvo on suurimmillaan, kun väestö jakautuu kahteen yhtä suureen ryhmään, ja se pienenee väestön homogeenisuuden tai moninaisuuden lisääntyessä.

Montalvon ja Reynal-Querolin tulosten mukaan myös sisällissodan riskiä selittää pikemminkin etnolingvistinen tai uskonnollinen polarisoituminen kuin etnolingvistinen tai uskonnollinen moninaisuus. Kuitenkin heidänkin tutkimuksensa mukaan etnolingvistisen ja uskonnollisen polarisoitumisen lisäksi myös etnolingvistinen moninaisuus on yhteydessä heikentyneeseen talouskasvuun.

Edellä kerrotut asiat saavat väitteen monikulttuurisesta rikkaudesta kyseenalaiseksi. Ainakin taloudellisessa mielessä näyttää, että monikulttuurisuus tarkoittaa pikemminkin köyhyyttä kuin rikkautta.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger