28.8.2015

Miksi geenimuuntelu pelottaa?



Hyvä periaate ravinnon suhteen on, että ei kannata laittaa suuhunsa sellaista, jota ei tiedä vaarattomasti – ei ainakaan silloin, jos on muita vaihtoehtoja. Ehkä tämä on syy sille, että monet ihmiset eivät ole valmiita hyväksymään geenimuuntelulla tuotettua ruokaa.

Tiede tarjoaa luotettavinta tietoa

Mitä kautta geenimuuntelun turvallisuudesta saisi luotettavinta tietoa? Vastaus tähän on sama kuin käytännössä minkä tahansa muun kysymyksen kohdalla: tieteen ja laadukkaiden tutkimusten kautta. Tällaista tutkimusta tekevät aihealueeseen perehtyneet tutkijat, ja sen laatua pyritään valvomaan julkaisua edeltävän vertaisarvioinnin kautta. Yksittäisiä tutkimuksia vielä luotettavampia ovat kokoomatutkimukset, esimerkiksi meta-analyysit, joissa yhdistetään useiden valintakriteerit täyttävien tutkimusten tuloksia.

Tämä pätee, vaikka tiedekään ei ole erehtymätöntä, ja esimerkiksi tutkijoiden keskuudessa esiintyvät poliittiset ideologiat tai tiedeyhteisön ulkopuolelta tuleva epävirallinen sosiaalinen kontrolli saattavat vääristää sen tuloksia. Kuitenkin tutkijoiden perehtyneisyys ja tietämyksen mahdollisimman tehokkaaseen hankkimiseen kehitetty tieteellinen menetelmä tekevät tieteestä parhaan tietämyksen lähteen.

Laaja tutkimusnäyttö viittaa geenimuuntelun turvallisuuteen

Geenimuuntelun kohdalla tutkimusten antama kokonaiskuva on varsin selkeä: ongelmia turvallisuuden suhteen ei ole havaittu. Tällaista johtopäätöstä tukee laaja tutkimusaineisto, ja saman toteavat esimerkiksi maailman terveysjärjestö WHO:n tai Euroopan komission asiantuntijaryhmät. Esimerkiksi Alessandro Nicolian tutkijaryhmän vuonna 2014 julkaistussa tutkimuskatsauksessa nimeltään An overview of the last 10 years of genetically engineered crop safety research käytiin läpi 1 783 tutkimuspaperia vuodesta 2002 lokakuuhun 2012. Sen yhteenvedossa todetaan, että kyseisen ajankohdan loppuun mennessä tieteellinen tutkimus ei ole tunnistanut yhtään merkittävää vaaraa, joka olisi suoraan yhteydessä geenimuunneltujen viljelykasvien käyttöön.

Poikkeavat tulokset sopivat vaihtoehtoväen tarpeisiin

Kuitenkin aina tulee myös yksittäisiä tutkimuksia, joiden tuloksissa havaitaan virheellisesti ilmiö, jota ei oikeasti ole olemassa. Yksi mahdollinen syy tälle on tutkimuksen otoksen äärellisestä koosta johtuva satunnaisvirhe. Lisäksi tutkimusasetelmaan saattaa liittyä tuloksia vääristäviä tunnistamattomia tekijöitä tai menetelmävirheitä. Kolmas virhetekijä on tietoinen vilppi, jollaista esiintyy silloin tällöin.

Ihmisille on ominaista taipumus vahvistusharhaan eli taipumus valikoida sellaista tietoa, joka vahvistaa omia ennakkokäsityksiä sen sijaan, että niitä kyseenalaistettaisiin. Ihmisille on myös tyypillistä pyrkiä tulkitsemaan todellisuutta siten, että voi pitää kiinni näkemyksistä, joilla saa hyväksyntää omalta sosiaaliselta viiteryhmältä. Tämä tarkoittaa, että joskus asioista halutaan olla tiettyä mieltä, ja tälle ennakkoon lukkoon lyödylle kannalle halutaan vain etsiä perusteluita.

Toisinaan esiintyvien virheellisten tutkimustulosten esiintyminen ja niiden valikoiva huomioiminen mahdollistaa tutkimustietoon vetoamisen silloinkin, kun tutkimusnäyttö kokonaisuutena tosiasiassa puhuu omaa näkemystä vastaan. Muiden tutkimustulosten poikkeaminen omista näkemyksistä saatetaan selittää esimerkiksi väittämällä, että tutkijat ovat salaliitossa geenitekniikasta hyötyvien yritysten kanssa.

Séralinin tyrmätystä tutkimuksesta tuli vastustuksen kulmakivi

Geenimuuntelun vastustajat näyttävät usein vetoavan Gilles-Éric Séralinin tutkimukseen vuodelta 2012, vaikka se on laajasti tuomittu menetelmiltään kelvottomaksi ja jopa tarkoitushakuisesti harhaanjohtavaksi. Tutkimuksesta nousi tiedemaailmassa kohu, ja ihmeteltiin, kuinka se oli voitu julkaista vertaisarvioidussa Food and Chemical Toxicology -lehdessä, joka kyllä sittemmin peruutti julkaisun.

Séralinin tutkimuksessa esitettiin tuloksia, joiden mukaan geenimuunneltu maissi olisi vaarallista terveydelle. Tutkimus ja siihen liittyvät kuvat kasvaimia saaneista rotista saivat paljon huomiota tiedotusvälineissä. Tosiasiassa kuitenkin oli kyse sellaisesta rottakannasta, joka kehittää luonnostaan paljon kasvaimia, eikä koeasetelma oikeuttanut johtopäätöstä, että kyse olisi muusta kuin satunnaisesta vaihtelusta. Myöskään muissa tutkimuksissa ei ollut vastaavaa havaittu.

Vastustetaanko geenimuuntelua vai yhtiöitä?

Joillakin vastustus perustuu tosiasiassa siihen, että geenimuunneltuja lajikkeita tuottavien suuryritysten pelätään saavan liian paljon valtaa. Monsanton nimi nostetaan usein esille. Tämä ei kuitenkaan ole relevantti syy pitää itse geenimuuntelua vaarallisena. Nykyinen geenimuuntelun pelko ja siihen liittyvä ylimitoitettu byrokratia, kiellot ja koeviljelmiä tuhoavat häiriköt tekevät geenimuuntelulla tapahtuvasta jalostuksesta kallista ja vaikeaa, jolloin juuri muilla kuin suuryrityksillä ei ole siihen mahdollisuuksia. Irrationaalisin perustein luotujen esteiden poistaminen auttaisi lisäämään kilpailua ja tekisi markkinatilanteesta suotuisamman viljelijöille. Valtiovalta voisi jopa aktiivisesti edistää uusien toimijoiden tulemista markkinoille.

Jopa perinteistä jalostusta vähemmän yllättäviä sivuvaikutuksia

Geenimuuntelussa ei ole mitään, joka tekisi sillä tuotetuista kasveista olennaisesti erilaisia kuin perinteisellä jalostuksella tuotetut kasvit ovat. Niiden perimä rakentuu aivan samanlaisista perusosasista kuin muuntelemattomienkin kasvien.

Geenimuuntelun tavoin myös perinteisellä jalostuksella on mahdollista siirtää perimää kasvilajista toiseen, jos lajit risteytyvät joko suoraan tai välilajien kautta. Kuitenkin perinteisellä risteytyksellä tapahtuvassa jalostuksessa mukana siirtyy myös paljon ei-toivottavaa perimää, joten ei-toivottujen sivuvaikutusten riski on suurempi kuin geenitekniikalla tapahtuvassa täsmäjalostuksessa.

Risteyttämisen lisäksi geneettistä vaihtelua perinteisen jalostuksen tarpeeseen voidaan tuottaa mutaatioita synnyttävien kemikaalien tai säteilyn avulla. Tässäkin tapauksessa mahdollisen toivotun muutoksen lisäksi saadaan tuntematon joukko ei-toivottuja mutaatiota, joilla voi olla yllättäviä ja epätoivottavia sivuvaikutuksia.

Täsmällisyytensä takia geenimuuntelua voidaan edellä mainittujen syiden takia pitää jopa turvallisempana kuin perinteistä jalostusta.

Ei riskiä valloittajakasveista

On myös turha pelätä, että geenimuunnellut kasvit olisivat superkasveja, jotka leviäisivät luontoon ja syrjäyttäisivät siellä muita kasveja. Viljelykasveja jalostetaan tuottamaan mahdollisimman hyvin ihmisten hoidossa, eivätkä niiden ominaisuudet ole valikoituneet luonnossa selviämiseen ja leviämiseen samoin kuin villikasvien. Tilanne koskee niin geenimanipuloituja kuin perinteisestikin jalostettuja viljelykasveja.

Vain pieni määrä uutta risteytymisaltista perimää

Myöskään perimän siirtyminen villikasveihin risteytymisellä ei ole geenimuunneltuja kasveja erityisesti koskeva kysymys. Suurta määrää perinteisesti jalostettuja kasveja on viljelty pitkään suuressa osassa maapalloa ja ne ovat risteytyneet ja vaihtaneet perimää villikasvien kanssa kautta aikojen. Tätä introgressioksi kutsuttua ilmiötä esiintyy yleisesti myös villikasvilajien välillä.

Tästä syystä ei ole yllättävää, että sen pienen määrän uusia viljelykasvien geenejä, jotka geenimuuntelu on tuonut mukanaan, ei ole havaittu tuoneen negatiivisia sivuvaikutuksia toisiin lajeihin siirtymisen kautta, kun ongelmia ei ole ollut perinteistenkään lajikkeiden kanssa.

Pelot istuvat tiukassa kansalaisissa ja poliitikoissa

Geenimuunneltujen lajikkeiden viljelyä harjoitetaan maailmalla jo yleisesti, eikä merkittäviä ongelmia ole havaittu. Kuitenkin etenkin Euroopassa suhtautuminen geenimuunteluun on varsin pelokasta, ja sama tilanne on Suomessakin. Tällainen tieteellisen tiedon ohittaminen geenimuunteluasiassa tuo mieleen Yhdysvalloissa suositun kreationismin, jolle täällä on tapana naureskella.

Tavallisten kansalaisten lisäksi myös poliitikot valtakunnan poliittista eliittiä myöten pelkäävät geenimuuntelua. Nimittäin Ylen eduskuntavaalien 2015 vaalikoneen datan mukaan 76 % kysymykseen vastanneista valituista kansanedustajista oli täysin tai jokseenkin eri mieltä väitteestä, että geenimuunneltu ruoka on turvallista ihmiselle ja ympäristölle.

Suomi katsoo menneisyyteen ja putoaa kehityksen kyydistä

Vuonna 2014 vertaisarvioidussa Plos One -julkaisussa julkaistu meta-analyysi nimeltään A Meta-Analysis of the Impacts of Genetically Modified Crops analysoi 147 tutkimusta koskien geenimuunneltua maissia, soijaa ja puuvillaa. Siinä todettiin, että keskimäärin GM-teknologian käyttöönotto on vähentänyt kemiallisten torjunta-aineiden käyttöä 37 %, kasvattanut satoja 22 % ja kasvattanut maanviljelijöiden tuottoja 68 %.

Pinta-alaan suhteutetun tuoton kasvu, torjunta-aineiden käytön vähentyminen ja vastaavat tehokkuutta lisäävät geenitekniikan vaikutukset vähentävät viljelyn aiheuttamaa luonnon kuormittumista. Lisäksi geenimuuntelulla pystytään tuottamaan myös aiempaa turvallisempia ja terveellisempiä kasvilajikkeita. Geenimuuntelusta näyttäisi siis olevan tulossa uusi vihreä vallankumous, kun aiempi tapahtui tehomaatalouden muodossa nostaen satotasot alueesta riippuen kaksin- tai kolminkertaiseksi, mikä pelasti ihmiskunnan nälänhädältä.

Tietämättömyys ja irrationaaliset pelot ovat kuitenkin pudottamassa Suomea kehityksen kelkasta – Suomea, joka näyttää sen sijaan luomustrategioineen haikailevan takaisin aikaan ennen vihreää vallankumousta.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger