14.6.2015

Yhdysvaltalainen poliisiväkivalta, etnisyys ja sukupuoli



Yhdysvaltalaisten poliisien käyttämä väkivalta ja sen seuraukset ovat usein esillä suomalaisessa uutisoinnissa. The Washington Postin tekemän selvityksen mukaan poliisit ovat kuluvan vuoden aikana tappaneet Yhdysvalloissa keskimäärin kaksi ihmistä päivässä. Paljon julkisuutta saavat tapaukset ovat olleet tyypillisesti sellaisia, joissa valkoinen poliisi ampuu mustan yhdysvaltalaisen. Tällaiset tapaukset ovat johtaneet mielenosoituksiin ja jopa mellakointiin.

Yhdysvalloissa ihonväri on merkittävä sosiaalisen identiteetin suhteen. Tämän takia rodullisen etnisen rajan ylittävä poliisiväkivalta tulkitaan helposti siten, että ”heidän” poliisinsa ampuu ”meidän” ryhmäämme kuuluvia ihmisiä. Tapaukset tulkitaan helposti etnisyyden motivoimiksi.

Tilastot myös osoittava, että mustat joutuvat poliisien ampumaksi väestöosuuttaan suuremmalla todennäköisyydellä. Valkoisiin verrattuna mustat olivat The Washington Postin selvityksen mukaan poliisin ampumissa ihmisissä kolminkertaisesti yliedustettuina.

Kuitenkin myös simuloituja tilanteita sisältävissä kokeissa on havaittu, että muuten identtisissä asetelmissa yhdysvaltalaispoliisit ovat alttiimpia käyttämään nopeassa valintatilanteessa asetta vaaratonta tummaihoista kuin vaaratonta vaaleaihoista vastaan. Syntyminen mustaksi tarkoittaa siis suurentunutta riskiä joutua syyttömänä poliisin ampumaksi.

Poliisien ampumaksi joutumiseen liittyy voimakkaasti myös toinen ryhmäjako, joka jää helposti huomioimatta. Tämä ryhmäjako on sukupuoli. Jopa 95 prosenttia yhdysvaltalaispoliisien tänä vuonna ampumista ihmisistä on ollut miehiä, mikä on tarkoittanut miehille naisiin verrattuna suuruusluokaltaan lähes 20-kertaista todennäköisyyttä joutua poliisin ampumaksi. Myös sukupuolen suhteen on havaittu, että koehenkilöt ovat alttiimpia ampumaan epäiltyä valkoihoista miestä kuin valkoihoista naista, eli myös miessukupuolen voi olettaa lisäävän todennäköisyyttä joutua syyttömänä poliisin ampumaksi siinä missä tummaihoisuuskin.

Yhdysvalloissa mustien tekemien henkirikosten määrä on ollut vuosien 1980–2008 aikana valkoisiin verrattuna lähes kahdeksankertainen ja miesten osuus naisiin verrattuna lähes yhdeksänkertainen, kun henkirikosten määrä suhteutetaan verrattavien ryhmien suuruuteen. Sukupuoli on siis tässä tapauksessa vain vähän merkittävämpi selittäjä henkirikosten tekemiselle kuin rodullisesti määrittyvä etnisyys.

Ei ole yllättävää, että poliisin ampumiksi joutuvat kuuluvat keskimääräistä useammin niihin ihmisryhmiin, joihin kuuluvat yksilöt syyllistyvät keskimääräistä useammin henkirikoksiin. Ensinnäkin henkirikoksissa yliedustettuihin ryhmiin kuuluvien henkilöiden kohdalla todellisia uhkaavia tilanteita voi olettaa syntyvän useammin kuin muiden kohdalla keskimäärin. Toisaalta näihin ryhmiin kuuluvien voi olettaa pitävän esillä aseeksi sopivaa välinettä vahingoittamistarkoituksessa keskimäärin muita useammin. Jos suurempi osuus epäilyttävistä tilanteista ja kannettavista esineistä on heidän kohdallaan oikeasti vaarallisia, riskienhallinnan kannalta optimaalinen kynnys ampua on vastaavasti matalampi. Tämä selittää sitä, että mustia ja miehiä vastaan ollaan valmiita käyttämään asetta todennäköisemmin kuin valkoisia tai naisia vastaan muuten identtisissä tilanteissa.

Kun tilannetta tarkastellaan poliisin näkökulmasta, hän joutuu toistuvasti kohtaamaan vaarallisia ihmisiä, ja vaaratilanteen aliarviointi voi johtaa siihen, että poliisin elämä päättyy ennen eläkkeelle pääsemistä. Ratkaisevaa voi olla esimerkiksi, tulkitseeko huonoissa valaistusoloissa oikein, onko jonkun ihmisen kädessään pitämä esine ase vai joku vaaraton esine. Toisaalta myös perusteeton aseenkäyttö voi johtaa seuraamuksiin yhteiskunnan puolelta ja aiheuttaa lisäksi helposti merkittävää kärsimystä syyllisyyden tunteen tuoman tuskan välityksellä.

Mielenkiintoinen kysymys poliisiväkivallan aiheuttaman keskustelun suhteen on, miksi poliisiväkivallan kohdalla nostetaan yleisesti esille kohteiksi joutuneiden rodullinen tausta, mutta samassa yhteydessä ei juuri koskaan käsitellä sukupuolta, vaikka miehet ovat poliisin tappamissa ihmisissä paljon voimakkaammin yliedustettuina suhteessa väestöosuuteensa kuin mustat. Aiemmin käsitellyssä The Washington Postin tilastossa valkoinen mies joutui väestöosuuteensa suhteutettuna poliisin ampumaksi yli viisi kertaa todennäköisemmin kuin musta nainen.

Kysymys rasismista nostetaan säännöllisesti esille mutta ei kysymystä seksismistä eli tässä tapauksessa misandriasta eli miesvihasta. Mitä tämä kertoo yhteiskunnasta? Nähdäänkö miesten yliedustus rikollisuudessa kelvollisena selityksenä yliedustukselle poliisien ampumisen kohteeksi joutumisen kohdalla mutta mustien kohdalla ei? Onko vähemmän väärin, että syyttömänä ammuttu ihminen on mies kuin että hän on musta, vai mistä on kysymys? Tämän asian jätän lukijoiden pohdittavaksi.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger