22.5.2015

Rikostuomiot ja kansan muuttuva oikeustaju

Kun suomalaiset puhuvat rikoksista annetuista tuomioista, hämmästelyn kohteena on usein, kuinka lieviä tuomioita saa henkeen ja terveyteen kohdistuvista rikoksista tai seksuaalirikoksista talousrikoksiin verrattuna.

Demokraattisessa yhteiskunnassa tuomioiden voi olettaa seuraavan äänestäjien oikeustajua, mutta muutokset lakeihin syntyvät oikeustajun muutosta myöhemmin, koska puolueiden ohjelmien muuttuminen ja lakien muuttaminen vievät aikaa. Tilanne viittaa siis siihen, että suomalainen yhteiskunta on muutoksessa. Mielenkiintoinen kysymys on, millaisesta muutoksesta on kyse.

Yhdysvaltalainen sosiaalipsykologian professori Richard Nisbett tunnetaan tutkimuksistaan, jotka koskevat käyttäytymiseroja Yhdysvaltojen pohjoisten ja eteläisten alueiden välillä. Nisbett ja hänen kollegansa havaitsivat, että eteläisten osavaltioiden asukkaat reagoivat koetilanteissa pohjoisten osavaltioiden asukkaita voimakkaammin henkilökohtaisiin kunniaan kohdistuviin loukkauksiin. Tutkijoiden mukaan tällainen kulttuuriero juontaa juurensa eroihin menneisyyden yhteiskuntien rakenteissa.

Eteläisillä alueilla oli voimassa kunniakulttuuri, jollainen kehittyy alueille, joille valtiollinen lainvalvonta yltää heikosti ja joilla ihmiset ovat voimakkaasti riippuvaisia helposti varastettavissa olevasta omaisuudesta. Tällainen tilanne vallitsi etelässä, jossa ihmiset elättivät itsensä pitkälti karjankasvatuksella. Karjankasvatus on luonteeltaan karujen alueiden elinkeino eikä se pysty elättämään kovin tiheää väestöä. Lainvalvojien saatavuus oli harvan asutuksen takia heikko, minkä lisäksi elanto oli riippuvainen helposti varastettavasta karjasta.

Jotta yhteiskunta pystyy toimimaan tällaisissa oloissa, ihmiset joutuvat kehittämään keinoja, joilla he pystyvät välttämään rikollisten riiston kohteeksi joutumisen. Ratkaisuna tällaisille alueille kehittyy kunniakulttuuri, jossa miesten on tärkeää osoittaa olevansa kovia ja olevansa valmiita kostamaan heihin ja heidän sukuunsa kohdistuvat loukkaukset, vaikka se olisi heille itselleen vaarallista. Näin he antavat rikoksia harkitseville signaalin, että heidät kannattaa jättää rauhaan.

Kaksintaisteluun haastaminen viestii jyrkästä suhtautumisesta kunnian loukkaamiseen.

Pohjoisessa vallitseva elinkeino oli puolestaan maanviljelys, joka mahdollisti etelää tiheämmän asutuksen ja sitä kautta tehokkaamman lainvalvonnan. Lisäksi maanviljelijöiltä oli vaikeampi viedä elintärkeää omaisuutta kuin karjankasvattajilta. Tällaisille alueille kehittyi vähemmän väkivaltainen kulttuuri kuin karjankasvattajien alueille, ja kyseisenlaista kulttuuria nimitetään lakikulttuuriksi.

On kyseenalaistettu, että havaitut erot Yhdysvalloissa johtuisivat niin kaukaisesta menneisyydestä. Kuitenkin yhteiskunnallisen järjestyksenvalvonnan puute kunniakulttuurin syntymekanismina vaikuttaa maailmanlaajuisen tarkastelun perusteella uskottavalta. Kunniakulttuureja esiintyy nykyisin esimerkiksi islamilaisissa maissa, joissa karjanpito on merkittävä elinkeino. Lisäksi kunniakulttuuri on ominaista esimerkiksi rikolliselle alamaailmalle, jossa poliisiin turvautuminen ei ole sosiaalisesti hyväksyttävää.

On selvä, että kulttuurit eivät jakaudu kahteen erilliseen ryhmään, lakikulttuureihin ja kunniakulttuureihin, vaan kyseessä on jatkumo näiden yhteiskuntatyyppien välillä. Richard Nisbettin mukaan kunniakulttuuri näkyy Yhdysvaltojen eteläisten osavaltioiden kohdalla esimerkiksi siinä, että henkirikoksia tehdään pohjoisia alueita enemmän, mutta ainoastaan henkilökohtaisten loukkauksien kohdalla. Kuitenkaan Yhdysvaltojen eteläisissä osavaltioissa ei edellytä tai edes hyväksytä tappamista kunnian takia, toisin kuin jyrkimmissä kunniakulttuureissa.

Suomalaisten asenteiden jyrkentyminen suhteessa henkeen ja terveyteen kohdistuviin rikoksiin ja lieventyminen suhteessa omaisuusrikoksiin saattaa olla yhteydessä suomalaisen yhteiskunnan muuttumisesta rakenteeltaan aiempaa enemmän lakikulttuurin suuntaan. Tämä saattaa taas johtua siitä, että nyky-Suomessa toimeentulo riippuu vain harvoin omaisuudesta, minkä lisäksi sosiaaliturvan kaltaiset yhteiskunnan turvaverkot toimivat viimeisenä suojana. Tämän takia omaisuusrikokset ovat aiempaa vähemmän haitallisia, ja niihin suhtaudutaan siksi aiempaa lievemmin. Poliisien saatavuutta puolestaan on parantanut yhteiskunnan ja tekniikan – kuten esimerkiksi matkapuhelinten tai kulkuvälineiden – kehitys, mikä myös vähentää tarvetta puolustaa itseään ja etujaan väkivaltaisesti. Tämä on saattanut johtaa asenteiden muuttumiseen vähitellen ja heikentää yksityisen väkivallan yleistä hyväksyttävyyttä.

Tällaisen muutoksen kanssa sopii hyvin yhteen se, että henkirikokset ovat Suomessa vähentyneet selvästi ajanjaksona, joka alkaa vuoden 1990 vaiheilta. Erityisesti ovat vähentyneet miehiin kohdistuvat henkirikokset, jotka ovat kyseisen aikavälin aikana likimain puolittuneet. Ehkä syynä on se, että loukkauksiin ei vastata yhtä usein väkivallalla ja väkivaltaan ratkaisukeinona suhtaudutaan aiempaa kielteisemmin.

Henkirikosten määrien vertailu on varsin hyvä väkivallan mittari, koska jokseenkin kaikki henkirikokset tulevat viranomaisten tietoon ajasta ja kulttuurisista käytännöistä riippumatta, eivätkä lukemat ole herkkiä ilmoitusherkkyyden tai määritelmien muutoksille.

Yle kysyi 28.4.2015 järjestettyä Tuomio-iltaa varten sivustollaan vierailevilta mielipidettä koskien viiden eri rikosesimerkin tuomioita. Tulokset kansalaisten näkemyksistä ja todellisista tuomioista ovat alla olevassa taulukossa.


Rikos Oikeus Kansa
Raiskaus 1v 8kk 7v 6kk
Huumerikos 2v 2v 1kk
Rattijuopumus ja kuolemantuottamus 1v 8kk 6v
Veropetos 6v 6kk 3v 5kk
Lapsen seksuaalinen hyväksikäyttö 3v 10kk 9v

Huomattavaa on, että kansalaiset suhtautuvat tuomareita paljon ankarammin seksuaalirikoksiin ja kuolemaan johtaneeseen rattijuopumukseen mutta selvästi tuomareita lievemmin veropetokseen. Suhteellisesti ankarimmin suhtaudutaan siis sellaisiin rikoksiin, joissa on kyse toisen henkilön vahingoittamisesta vastoin tämän tahtoa.

Erityisesti silmiin pistää oikeuslaitoksen ja vastanneiden kansalaisten näkemysero raiskaustapauksen kohdalla. Tämä tyrmää täysin joidenkin feministien viljelemän ajatuksen, jonka mukaan nykyisessä Suomessa vallitsisi raiskauksia puolusteleva tai vähättelevä kulttuuri. Feministinen idea raiskauskulttuurista on peräisin 70-luvun puolivälin Yhdysvalloista, eikä se näytä soveltuvan ainakaan 40 vuotta myöhempään Suomeen.

Tässä kaikki tällä kertaa.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger