28.5.2015

Älykkyys seksikkäintä naisessa – vaiko sittenkin ulkonäkö?



Ilta-Sanomien mukaan brittiläinen evoluutiobiologi David Bainbridge sanoo, että etsiessään itselleen elämänkumppania miehet arvostavat älykkyyttä yli muiden ominaisuuksien.

– Tärkein asia, jota miehet hakeva, on älykkyys. Kyselytutkimukset ovat osoittaneet kerta toisensa jälkeen, että se on ensisijainen asia, jota miehet hakevat, hän sanoo IS:n lähteenään käyttämälle The Telegraphille.

”Evoluutiobiologi” onkin eläinlääkäri

Valitettavasti edellä kerrotussa lähes kaikki asiat ovat pielessä. Ensinnäkin David Bainbridge opettaa Cambridgen yliopistossa eläinlääketieteellistä anatomiaa ja on työskennellyt eläinlääkärinä. Hän ei siis ole evoluutiobiologi, vaikka edellä mainitut lehdet niin väittävät. Bainbridge on kuitenkin kirjoittanut kuusi kirjaa, joiden aiheina ovat aivot, X-kromosomi, raskaus, teini-ikäiset, keski-ikä ja tällä kertaa naisten kurvit. Monista aiheista kirjoittanut Bainbridge kertoo kirjojaan mainostavilla verkkosivullansa pitävänsä tarinoiden kertomisesta.

Väärän ammatin kertominen on kyseisten lehtien virhe, eikä eläinlääkärin tausta tarkoita, että ei voisi kirjoittaa kirjaa, jossa kerrotaan hyvin perustellen ja parhaaseen saatavilla olevaan tietoon nojaten, mikä naisessa saa miehet syttymään. Ihmiset kun oppivat ymmärtämään myös muita kuin omaan ammattialaansa liittyviä asioita.

Sosiaalisen toivottavuuden harha heikentää kyselyjen luotettavuutta

Kuitenkin myös Bainbridgen väitteessä älykkyydestä merkittävimpänä vetovoimatekijänä on iso ongelma. Tämä ongelma liittyy sosiaalisen toivottavuuden harhaan (social desirability bias), jota olen käsitellyt jo aiemmissa kirjoituksissani. Lainaan alla tekstiä, jossa käsittelin oman ulkonäön ja seksuaalikäyttäytymisen välistä yhteyttä.

Suhteeseen päästäkseen henkilöllä on oltava ominaisuuksia, jota toinen osapuoli haluaa. Yksi tällainen ominaisuus on viehättävä ulkonäkö. Sellaisissa tutkimuksissa, joissa on kysytty ihmisiltä ulkonäön merkitystä parinvalinnassa, on kuitenkin saatu tyypillisesti tulokseksi, että ulkonäkö ei merkitse paljon. Kun tutkimuksissa on mitattu mielipiteiden sijaan toimintaa, on havaittu, että ulkonäkö merkitsee tosiasiassa todella paljon. Esimerkiksi eräässä pikadeiteistä tehdyssä tutkimuksessa ulkonäkö havaittiin merkittävimmäksi vetovoimatekijäksi molempien sukupuolten kohdalla.

Ulkonäön merkitystä ei haluta myöntää

Ihmiset eivät ole halukkaita myöntämään ulkonäön merkitystä omalle parinvalinnalleen, koska sellaista taipumusta pidetään pinnallisuutena, ja ihmisillä on taipumus antaa toiminnalleen sosiaalisesti hyväksyttäviä selityksiä. Ihmiset siksi uskottelevat itselleen ja kertovat toisille, että ulkonäöllä ei ole merkitystä. Tällaisessa käytöksessä on kyse sosiaalisen toivottavuuden harhasta, josta kirjoitin myös aiemmassa tekstissäni.

Kyse voi olla joidenkin ihmisten kohdalla myös siitä, että henkilöllä itsellään ei ole riittävästi pariutumismarkkinoilla haluttuja ominaisuuksia, ja hän siksi joutuu tyytymään vähemmän hyvännäköiseen puolisoon ja selittää tilannetta itselleen sillä, että ei edes välitä ulkonäöstä. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Toinen sosiaalisen toivottavuuden harhaa koskeva kirjoitus, johon yllä olevassa lainauksessa viittaan, koski kihlasormuksen hinnan kasvamista toisen avioliiton kohdalla. Useimmin miehet kertoivat siihen syyksi edellistä kertaa suuremman luottamuksen liiton kestämiseen. Esitin, että tämä on epäuskottava syy ensimmäisen avioliiton kariutumisen jälkeen, ja taustalla on useimmiten oikeasti raadollisempi syy, joka on iän myötä karttunut varallisuus.

Bainbridgen näkemys nojaa epäluotettaviin kyselytuloksiin

Sama ongelma on Bainbridgen älykkyyden vetovoimaisuutta koskevassa väitteessä, sillä se nojaa kyselytutkimuksiin. Kyselytutkimukset ihmisten motiivien selittäjinä ovat epäluotettavia, koska ihmiset antavat sellaisia vastauksia, joita haluavat antaa, ja tähän haluamiseen vaikuttaa ihmisten sisäsyntyinen tarve näyttää hyvältä muiden silmissä. Parempaa tietoa saadaan tarkkailemalla ihmisten tekemisiä sanomisten sijaan.

Seuranhakusivustoilla näkyy pariutumisen todellisuus

Yksi tapa selvittää ihmisten todellisia preferenssejä pariutumisen suhteen, on seuranhakusivustojen käyttäjädatan tutkiminen. Günter J. Hitsch, Ali Hortaçsu ja Dan Ariely (2010) tekivät yhden tällaisen tutkimuksen. He tutkivat logistisen regressiomallin avulla, millaiset ominaisuudet saivat tutkitun sivuston vakinaista suhdetta hakevat käyttäjät ottamaan yhteyttä toisiinsa.

Kauniille naisille eniten yhteydenottoja miehen ulkonäöstä riippumatta

Havaittiin, että käyttäjien kuvien perusteella arvioitu ulkonäkö oli voimakkaasti yhteydessä molempien sukupuolten kohdalla todennäköisyyteen, että heihin otettiin yhteyttä. Käyttäjät ottivat oman ulkonäkönsä tasosta riippumatta yhteyttä sitä todennäköisemmin, mitä paremmalta vastapuoli näytti. Lisäksi miehet välttivät voimakkaasti naisia, joilla oli korkea painoindeksi.

Korkeammin koulutettuja naisia kartetaan

Sivuston käyttäjien älykkyyttä ei testattu, mutta siihen on yhteydessä käyttäjien koulutustaso. Osoittautui, että molemmat sukupuolet suosivat koulutustason suhteen itsensä kanssa samanlaisia kumppaniehdokkaita. Samanlaisuus ei kuitenkaan ollut ainoa selittävä tekijä koulutuksen suhteen, vaan naiset suosivat miehillä korkeaa koulutusta matalan sijaan. Miehet sen sijaan karttoivat korkeasti koulutettuja naisia. Näyttää siis siltä, että miehet karttavat itseään koulutetumpia naisia, mikä on vastoin väitettä, jonka mukaan miehet hakevat elämänkumppaniltaan esisijaisesti älykkyyttä.

Puolison menestys aiheuttaa miehessä huonommuudentunnetta

On tehty myös muuta edellä havaitun kanssa yhteen sopivaa tutkimusta. Yhdessä kokeessa Virginian yliopistossa opiskelevien opiskelijaparien miehille kerrottiin että heidän suhdekumppaninsa oli sijoittunut joko huonoimpaan tai parhaimpaan 12 prosenttiin ongelmanratkaisua ja sosiaalista älykkyyttä mittaavassa kokeessa, jota ei oikeasti koskaan edes suoritettu. Tämä tieto ei vaikuttanut miesten antamiin vastauksiin koskien omaa omanarvontuntoa. Kuitenkin tiedostamattomia asenteita mittaavalla IAT-menetelmällä tehty testi paljasti, että miesten miehet tunsivat itsensä huonommiksi, kun heidän naisensa kerrottiin menestyneen kyseisessä testissä verrattuna siihen tilanteeseen, että naisen kerrottiin epäonnistuneen.

Samanlainen koe tehtiin myös Alankomaissa, jossa miesten omien vastausten mukaan puolison menestyminen tai menestymättömyys ei heihin vaikuttanut, mutta IAT kertoi, että he reagoivat samalla tavalla kuin yhdysvaltalaismiehet.

Toisessa Yhdysvalloissa tehdyssä kokeessa miesten pyydettiin ajattelemaan joko kumppaninsa sosiaaliseen menestymiseen tai epäonnistumiseen liittyvää tapahtumaa. Tässäkin tapauksessa seuraus oli sama, eli miesten omanarvontunto kärsi kumppanin menestyksen muistelemisesta verrattuna tapaukseen, jossa kumppani epäonnistui.

Naisten omanarvontuntoon sen sijaan miesten epäonnistumiset tai onnistumiset eivät vaikuttaneet. Naiset myös ilmoittivat olevansa tyytyväisempiä suhteeseensa, kun heidän miehensä ilmoitettiin onnistuneen, verrattuna tilanteeseen, jossa miehen ilmoitettiin epäonnistuneen. Miehillä taas naisten menestys tai menestymättömyys kuvitellussa testissä ei vaikuttanut suhdetyytyväisyyttä koskeviin vastauksiin.

Ei kateutta vaan menettämisen pelkoa

Tässä kohtaa voi tulla mieleen, että miesten tiedostamaton reaktio on paheksuttavaa kateutta, ja miesten pitäisi oikeasti olla tyytyväisiä puolisonsa kyvykkyydestä tai menestyksestä. Ja miehethän haluavat sanoa asian olevan niin, koska sillä saa sosiaalista hyväksyntää, mutta sisällään he silti tuntevat toisin.

Naisen menestykseen liittyvä miehen huonommuuden tunne ei kuitenkaan luultavasti johdu kateudesta. Sen sijaan syy liitty mekanismiin, jonka takia ihmislajin yksilöille on kehittynyt taipumus muodostaa kiintymyssuhde lisääntymiskumppaneihinsa. Ominaisuus on harvinainen nisäkäslajeilla, joista 95 % on sellaisia, joilla uros ei millään tavalla osallistu jälkeläisistään huolehtimiseen. Ihmisillä taipumus romanttiseen kiintymyssuhteeseen on oletettavasti kehittynyt, koska miesten tuottamat resurssit ovat parantaneet ihmisten kohdalla poikkeuksellisen pitkään avuttomien lasten selviämismahdollisuuksia ja naisen nopeutuneen palautumisen myötä myös lyhentäneet synnytysten välejä. Kuitenkin naisen oma kyky hankkia resursseja heikentää miehen tuottamien resurssien merkitystä ja siten mahdollisesti miehen vetovoimaa. Tämä saattaa saada miehen mieleen nousemaan epäilyksen, että hän ei ole enää tarpeeksi hyvä naiselle eikä pysty enää tekemään naiseen vaikutusta. Kyse on siis pohjimmiltaan kiintymyksestä ja menettämisen pelosta.

Älykkyys on sosiaalisesti toivottava syy rakastua

Protestanttisissa länsimaissa kouluttautuminen on korkeassa arvossa, ja älykkyys sen mahdollistajana on arvostettu ominaisuus. Kun länsimaat vievät toimintamallejaan köyhiin maihin kehitysavun nimissä, korostetaan, että erityisesti tyttöjen kouluttaminen on tärkeää. Arvopohjaamme perustuva naisten osallistuminen koulutukseen ja työelämään ovatkin olleet tärkeässä roolissa taloudellisen menestyksen luomisessa. Tämän naisten koulutuksen merkityksen korostamisen takia älykkyys on mitä suurimmissa määrin sosiaalisesti hyväksyttävä syy rakastua naiseen. Kuitenkaan ihmiset eivät rakastu sen perusteella, mikä on hyväksyttävää.

Viihdyttäviä mutta epätosia tarinoita lukijoille?

Näyttää siis siltä, että ainakaan älykkyys ei ole naisen suurin vetovoimatekijä pariutumisessa. Ulkonäkö sen sijaan on ainakin tärkeämpi kuin usein myönnetään. Kuitenkaan pelkän lehtiartikkelin perusteella on vaikea arvioida, kuinka uskottava kyseinen Bainbridgen kirja on. Kuitenkin artikkelin sisällön perusteella nousee esille epäilys, että kyseessä on taas yksi tapaus, jossa loistava tarinankertoja tekee ihmisille tarinoita, joita he haluavat kuulla, ja tekee sillä muhkean tilin. Väitteitä ei ymmärretä kyseenalaistaa, eikä siihen ole edes tahtoa niiden sosiaalisen hyväksyttävyyden takia.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger