27.3.2015

Tapanilan joukkoraiskaus ja kulttuuri


Tapanilassa hiljattain tapahtunut joukkoraiskaus on saanut huomattavan paljon huomiota niin ammattimaisessa kuin sosiaalisessakin mediassa. Tähän on kaksi merkittävää syytä: Ensinnäkin suomalaiset suhtautuvat tyypillisesti raiskauksiin hyvin vakavasti, ja on poikkeuksellista, että raiskaukseen osallistuu viisi henkilöä, kuten vangittujen epäiltyjen määrän perusteella näyttäisi käyneen. Toinen syy on se, että tekijät ovat somalialaistaustaisia, minkä takia kiinnostusta lisäävät maahanmuuttopoliittiset ja muukalaisvihaan liittyvät syyt.

Aiheen yhteydessä on käyty keskustelua siitä, onko kyse vain yksittäisten ihmisten rikollisuudesta vai liittyykö tapaukseen epäterveitä kulttuurillisia piirteitä. Tarkoituksenani on tarkastella asiaa tästä näkökulmasta.

Eroille on olemassa näyttöä

Somalialaistaustaiset ovat olleet viime vuosina osallisena useassa raiskauksessa, jossa raiskaajia on ollut enemmän kuin yksi. Vuonna 2012 kaksi somalipoikaa raiskasi tytön Helsingin Malminkartanossa. Tänä vuonna kaksi Ruotsissa asuvaa somalian kansalaista vangittiin Turussa epäiltynä osallisuudesta naisen joukkoraiskaukseen Viking Linen Amorellalla, ja nyt viittä somalialaistaustaista epäillään naisen raiskauksesta Helsingin Tapanilassa. On silmiinpistävää, että pieneen ihmisryhmään kuuluvat ovat esillä tällaisessa yhteydessä näin usein.

Täytyy silti muistaa, että pelkkiä yksittäistapauksia tarkastelemalla voi olla vaikea nähdä metsää puilta. Kuitenkin oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen tutkimusraportti (s. 31) osoittaa, että vuosina 2010–2011 afrikkalaistaustaisten miesten keskuudessa raiskauksesta epäiltyjä oli 12-kertainen määrä ja Lähi-idästä ja Pohjois-Afrikasta saapuneiden keskuudessa 13-kertainen määrä suomenkielisiin suomalaisiin verrattuna, kun raiskauksesta epäiltyjen määriä verrattiin samaan ryhmään kuuluvien muiden miesten määrään ristitulosuhteen (odds ratio) avulla. Näissä luvuissa on lisäksi vakioitu ikä, tulotaso ja asuinalue, joten kyseiset tekijät eivät selitä havaittua eroa sen enempää kuin miesten erilainen osuus eri ryhmissä, joka otettiin huomioon vertaamalla pelkästään miehiä.

Niin viimeaikainen uutisointi kuin tilastollinen data siis näyttävät viittaavan siihen, että kulttuuriset erot raiskauksissa ovat todellisia, ja siksi ne vaativat selityksen.

Joukkoraiskausten yleisyys kertoo asenneongelmista yhteisössä

Kirjoitin jokin aika sitten Englannin Rotherhamissa paljastuneesta alaikäisiin tyttöihin kohdistuneesta hyväksikäyttöskandaalista, jossa pääosin pakistanilaistaustaiset miehet pystyivät käyttämään seksuaalisesti hyväkseen selvityksessä tehdyn varovaisen arvion mukaan jopa 1 400 paikallista tyttöä, koska päättäjät ja viranomaiset sulkivat silmänsä tapauksilta rasisteiksi leimautumisen ja yhteiskunnallisen koheesion heikentymisen pelon takia. Kyseissä kirjoituksessani kävin läpi myös Tapanilan tapauksen suhteen relevantteja asioita, joten suosittelen lukemaan sen kokonaan, jos aihe kiinnostaa. Totesin tuolloin joukkoraiskauksista seuraavasti:

Myös joukkoraiskausten yleisyys voidaan nähdä merkkinä kulttuuriin liittyvästä epäterveestä suhtautumisesta raiskauksiin. Jos raiskauksista tulee sosiaalista toimintaa, se kertoo, että suhtautuminen raiskauksiin on yhteisön sisällä vähintäänkin välinpitämätöntä. Hyväksyntä oman yhteisön sisällä merkitsee ihmisille todella paljon, eikä kukaan halua olla lähipiirinsä silmissä tunnettu raiskaaja, jos kulttuuriset normit ovat jyrkästi raiskauksia vastaan. Tällöin porukalla raiskaamista tuskin kehdataan edes ehdottaa, ja vielä vähemmän siihen saadaan suostujia.

Poikkeavat normit voidaan nähdä oikeutuksena

Pohdin aiemmin mainitussa kirjoituksessani myös syytä hyväksikäyttäjien etniselle jakaumalle:
Toinen mahdollisesti vaikuttava asia on kulttuuriero seksuaalimoraalin suhteen. Pakistanilaisessa kulttuurissa seksi avioliiton ulkopuolella ja paljastava pukeutuminen tuomitaan naisten osalta jyrkästi, mutta englantilaiset suhtautuvat tyypillisesti niihin vapaamielisesti.

Ihmisille on tyypillistä tuntea mielihyvää silloin kuin moraalisista normeista välittämätön joutuu itse rikkomuksen kohteeksi. Normeista välittämättömän ei nähdä ansaitsevan suojelua häneen kohdistuvilta rikkomuksilta, vaan hänen katsotaan saavan ansionsa mukaan. Kantaväestön tytöt voidaan nähdä toisenlaisesta kulttuurista tulevien keskuudessa helposti ”lutkina”, jotka saavat seksuaalisen väkivallan uhreina mitä ansaitsevat.

– Seksijengin uhrit nähtiin ”prostituoituina”, koska he olivat ulkona, todennäköisesti suulaita eivätkä peitettyjä. Miehet, jotka tuhosivat heidän elämänsä, olivat sadistisia, mutta heidän rikoksensa tulivat joukosta vanhempien, pappien, vanhinten ja uskonnollisten opettajien asenteita valkoista yhteisöä kohtaan, sanoo osittain pakistanilaistaustainen muslimi Yasmin Alibhai-Brown.

Kulttuurit eroavat voimakkaasti

Edellä mainittu ero seksuaalimoraalissa on olemassa ehkä vielä voimakkaammin suomalaisen ja somalialaisen kuin brittiläisen ja pakistanilaisten edustaman kulttuurin välillä. 48 maata koskevassa sosioseksuaalisuutta mittaavassa kyselyssä suomalalaiset sijoittuivat ykköseksi eli olivat kaikista myönteisimpiä ilman sitoutumissuhdetta harjoitettavaa seksiä kohtaan (Schmitt, 2005). Somalia ei kuulunut kyselyn maihin.

Peittävän pukeutumisen vaatimisen lisäksi Somalian tilannetta kuvaa se, että kyseisessä maassa tyttöjen ympärileikkaus eli sukuelinten silpominen on Unicefin mukaan yleisempää kuin missään muussa maassa. Kyse on usein vakavimmasta muodosta, jossa leikataan klitoris ja sisemmät häpyhuulet, jonka jälkeen ulommat häpyhuulet ommellaan yhteen niin, että jää vain pieni aukko virtsan ja kuukautisveren poistumista varten.

Tyttöjen sukupuolielinten silpomisen yleisyys Unicefin mukaan. Kuva julkaistu GFDL-lisenssillä

Niin tyttöjen silpominen kuin hyvin peittävän pukeutumisen vaatiminen viittaavat kulttuurisiin tapoihin, joiden tarkoituksena on estää esiaviollinen seksi ja parantaa siten mahdollisuutta, että tyttö kelpaa vaimoksi korkeassa asemassa olevalle miehelle, jolla voi olla useita vaimoja, koska yhteiskunta sen sallii.

Lisäksi naisten asemasta Somaliassa kertovat pakkoavioliitot ja se, että raiskattuja naisia pakotetaan avioitumaan raiskaajansa kanssa suvun kunnian takia. Naisten itsemääräämisoikeutta ei siis kunnioiteta samalla tavalla kuin maailman tasa-arvoisimpiin maihin kuuluvassa Suomessa.

Ilta-Sanomien artikkelin mukaan myös oikeuspoliittisen tutkimuslaitoksen edustaja näkee raiskausten yleisyydessä olevien erojen johtuvan kulttuurisista suhtautumiseroista suhteessa naisiin.

Alla olevan WomanStats Projectin kartan mukaan raiskausongelma on endeeminen suurimmassa osassa Afrikan ja Lähi-idän maita, mikä sopii yhteen Suomen tilastopoikkeamien kanssa. Kuitenkin myös Suomen kohdalla on hyvä huomata, että joissakin maissa tilanne on Suomea parempi, joten parantamisen varaa on myös Suomen kohdalla.

Kartta, joka yhdistää tiedot raiskausten yleisyydestä, ilmoituskynnyksestä ja sanktioista

Ei normirikkomusta, ei häpeää

Tapanilan tapauksen kaltaisissa joukkoraiskauksissa silmiinpistävä piirre on tekojen sosiaalinen luonne. Hälyttävää on se, että häpeän tunne ei ole kaveripiirissä esteenä raiskauksen ehdottamiselle tai siihen suostumiselle.

Häpeä on luonteeltaan sosiaalinen tunne, jonka tarkoitus on saada ihminen toimimaan niin, että hän ei joudu yhteisön silmissä epäsuosioon tai jopa eristetyksi yhteisöstä rikkomalla yhteisön normeja. Ihmiset ovat herkkiä tunnistamaan ja sisäistämään epäviralliset sosiaaliset normit, joiden rikkomisesta saa yhteisön jäseniltä osakseen sanktioita esimerkiksi vihan, paheksunnan, pilkallisen suhtautumisen tai eristämisen muodossa. Sisäistetyn normin rikkominen aiheuttaa rikkojassa häpeää.

Normit sisäistäneet yhteisön jäsenet osallistuvat itsekin rikkomusten sanktioimiseen, koska näin toimimalla he saavat hyväksyntää osoittamalla omaa sitoutumistaan normeihin. Toisaalta yhteisön sanktiot saattavat kohdistua myös niihin, jotka eivät tuomitse rikkomusta, etenkin kun on kyse rikkojan lähipiiristä. Tällainen toisen asteen rankaisu tekee normeista erityisen stabiileja.

Tutkinnanjohtaja, ylikomisario Jyri Hiltusen mukaan Tapanilan tapaus oli poikkeuksellinen, koska tekoon syyllistyttiin joukolla ja selvin päin. Tällaiset piirteet viittaavat siihen, että yhteisön jäsenten yleinen suhtautuminen on vähintäänkin välinpitämätöntä, jonka takia teon häpeälliseksi tekevää sosiaalista normia ei muodostu.

Oikeuslaitoksen lisäksi yhteisöllä on myös merkittävä rooli

Oikeuslaitos pystyy tuomitsemaan vain hyvin pienen osan raiskauksista, koska ne jätetään usein ilmoittamatta ja tuomioon vaadittavan näytön saaminen on usein hyvin vaikeaa. Kun tuomiot ovat vielä varsin lieviä, oikeusjärjestelmä ei yksinään pysty muodostamaan kovin voimakasta pelotetta raiskauksia vastaan.

Tavallisten ihmisten suhtautumisella, josta epävirallinen sosiaalinen kontrolli muodostuu, on siis myös tärkeä rooli raiskausten torjumisessa. Esimerkiksi raiskauksista syntyvä nettiraivo kertoo sivullisille, että raiskaamista ei hyväksytä ja auttaa näin sisäistämään raiskausvastaisuuden normina.

Raiskaukset eivät siis ole vain yksilöiden ja oikeuslaitoksen välinen asia, vaan myös sillä, että sivulliset tuomitsevat ne, on merkittävä osa raiskausten torjumisessa.

Asenteet tarkasteluun

Jos raiskauksien kaltaista antisosiaalista toimintaa esiintyy yhteisössä poikkeuksellisen paljon, on syytä ottaa asenteet kriittiseen tarkasteluun. On syytä tarkastella, suhtaudutaanko tapauksiin yleisesti välinpitämättömästi tai hyväksyvästi. Ongelman lievittämisen kannalta on tärkeää, että raiskauksia ei pidetä vain yksilöiden asiana, vaan raiskauksia edistävät asenteet yhteisössä nähdään myös osana ongelmaa.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger