28.2.2015

Pakkoruotsin aika on ohi

Pakkoruotsi saattaa selvitä vielä juuri käsittelyssä olevasta kansalaisaloitteesta, mutta sille ei voi ennustaa pitkää ikää


Tilanne pakkoruotsin selviämisen suhteen näyttää toivottomalta. Nimittäin Åbo Akademissa tehdyn tutkimuksen mukaan 74 % suomalaisista kannattaa ruotsin opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi. Jokaista pakollisen ruotsin kannattajaa kohti on siis likimain kolme valinnanvapauden kannattajaa. Jos ero pysyy lähelläkään tällaista, se johtaa demokraattisessa ympäristössä väistämättä lakien muuttumiseen.

Pakkoruotsia voi verrata toiseen kansalaisaloitteeseen, joka koski sukupuolineutraalia avioliittolakia. Sukupuolineutraalin avioliittolain vastustajien oli vaikea löytää kannalleen perusteluita, jotka voitaisiin yleisesti hyväksyä. Sekularistisissa ja individualistisissa länsimaissa omaa uskonnollista näkemystä ei yleisesti pidetä oikeutettuna syynä rajoittaa muiden tekemisiä. Uskonnon lisäksi vastustus perustui myös perinteen vaalimiseen, mikä on sekin perusteluna heikko. Tästä syystä avioliittolain muutoksen tapahtuminen ennemmin tai myöhemmin näytti etukäteen selvältä. Jos se ei olisi tapahtunut kansalaisaloitteen kautta nyt, muutos olisi edessä lähitulevaisuudessa.

Myös pakkoruotsin kohdalla tilanne näyttää olevan se, että kannattajien on vaikea löytää hyviä perusteluita näkemykselleen. Kielitieteilijä Jaakko Häkkinen haastoi Uuden Suomen blogissaan lukijat perustelemaan, miksi vieraista kielistä juuri ruotsin pitäisi olla pakollinen koko Suomessa ja kaikilla kouluasteilla. Tällaiset keskustelunavaukset ovat erittäin toivottavia, sillä päätöksenteko on tyypillisesti tasapainoilua eri vaikutusten välillä. Kuitenkin lukijat epäonnistuivat haasteeseen vastaamisessa lähes täydellisesti, mikä on suorastaan hämmästyttävää.

Miksi sitten moni kannattaa ruotsin pakollisuutta, vaikka järkiperustelujen löytäminen on niin ylivoimainen tehtävä? Kun ihmisillä on mielipiteitä, joita he eivät osaa perustella, syitä tälle voi lähteä etsimään sosiaalisesta maineenhallinnasta. Iltalehden artikkelissa (2.8.2011), joka on otsikoitu ”Vihapuhe näkyy jo äidinkielen oppitunneilla”, kirjoitetaan seuraavasti:

Internetin keskustelupalstojen vihapuhe kuohuttaa, mutta aihe nousee esiin myös peruskoulujen ja toisen asteen koulutuksen äidinkielen oppitunneilla.

Oppilaat saattavat arvostella teksteissään ankaraan sävyyn esimerkiksi etnisiä vähemmistöjä, sanoo äidinkielen opettajien liiton puheenjohtaja, lehtori Minna Harmanen.

– Oppilailla on joistakin asioista tiukkoja mielipiteitä, joita ei perustella. Perinteisiä aiheita ovat esimerkiksi negatiivinen suhtautuminen ruotsin opiskeluun, maahanmuuttajiin ja erilaisiin ihmisiin.

Harmasen mukaan ilmiö ei ole uusi, vaan esimerkiksi ruotsin kielestä on kirjoitettu kärkkäästi jo useiden vuosien ajan.

Artikkelissa siis rinnastetaan vihapuhe ja negatiivinen suhtautuminen ruotsin opiskeluun, eli käytännössä sen pakollisuuteen. Jos pakkoruotsin vastustaminen rinnastuu joidenkin silmissä hurrivihaan, pakkoruotsin vastustamisella on potentiaalisesti negatiivinen vaikutus henkilön saamaan sosiaaliseen hyväksyntään. Etninen viha tuomitaan yhteiskunnassamme voimakkaasti, mikä näkyy siinä, että juuri kukaan ei halua joutua julkisesti leimatuksi esimerkiksi rasistiksi.

Kuten olen aiemminkin useasti kirjoittanut, sosiaalisen hyväksynnän tavoittelu vaikuttaa todella paljon ihmisten mielipiteisiin. Sosiaalista hyväksyntää kaipaavina olentoina me kieltäydymme helposti hyväksymästä informaatiota ja näkemyksiä, jotka vaarantavat hyväksyttävyytemme sosiaalisissa piireissä. Ihmiset panevat merkille, kuinka tietyt näkemykset saavat osakseen yhteisön paheksuntaa tai pilkkaa, mikä saa niiden kannattamisen tuntumaan pahalta. Mielipide muodostetaan näiden tuntemusten pohjalta, ja myöhemmin näin muodostetun näkemyksen päälle pyritään sen perustelemista varten liimaamaan mahdollisimman rationaaliselta kuulostava selitys, jonka puuttuminen ei kuitenkaan estä mielipiteen säilyttämistä.

Kun ihmiset voivat esittää internetissä mielipiteensä anonyymisti, heidän ei tarvitse pelätä sosiaalisen hyväksynnän menettämisen puolesta. Lisäksi muut anonyymit toimijat ovat tunnistettavia toimijoita haluttomampia näkemään vaivaa paheksuakseen tai vastustaakseen sosiaalisten normien rikkojia, koska eivät voi toiminnallaan signaloida omaa sitoutumistaan normeihin, kun heitä ei tunnisteta.

Kaikkien vihanpurkausten lisäksi anonyymi ympäristö mahdollistaa myös sosiaalisten sanktioiden pelon ja moralisoimisen ympärille rakentumattoman asiakeskeisen keskustelun yhteiskunnallisesti aroista asioista.

Internetillä on siksi ollut todennäköisesti merkittävä rooli pakkoruotsin aseman murentumisen suhteen. Siitäkin huolimatta, että estottomasti kiukkuaan esille tuovat hurrivihaajat ovat edistäneet sosiaalista painetta puolustaa pakkoruotsia, asiakeskeisellä keskustelulla on silti todennäköisesti ollut suurempi vaikutus. Tällaisessa keskustelussa vaikeus löytää ruotsin pakollisuudelle järkeviä perusteluja tekee sen puolustamisesta vaikeaa.

Pakkoruotsin vastustus ei näytä selittyvän vihamielisellä suhtautumisella ruotsinkielisiin. Nimittäin alussa mainitussa Åbo Akademin tutkimuksessa 69 % vastanneista katsoi, että olisi sääli, jos suomenruotsalainen kieli ja kulttuuri katoaisivat Suomesta. Kun tämän lisäksi huomioidaan kieleen ja kulttuuriin neutraalisti suhtautuvat, niin suomenruotsalaisuuden vastustajia ei voi olla kovin paljon, ja suomenruotsalaisten ihmisten vihaajia on todennäköisesti vielä tätäkin vähemmän.

Pakkoruotsin vastustamisen henki näyttää siis päässeen ulos pullosta, eikä keinoja sen vangitsemiseen näytä olevan. Pakkoruotsin väistämättömänä kohtalona on kadota historian hämärään vanhan avioliittolain seuraksi. Jos asia ei tapahdu nykyisen kansalaisaloitteen seurauksena, niin se tapahtuu sitten myöhemmin. Kauan sitä ei kuitenkaan todennäköisesti tarvitse odottaa.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger