28.2.2015

Pakkoruotsin aika on ohi

Pakkoruotsi saattaa selvitä vielä juuri käsittelyssä olevasta kansalaisaloitteesta, mutta sille ei voi ennustaa pitkää ikää


Tilanne pakkoruotsin selviämisen suhteen näyttää toivottomalta. Nimittäin Åbo Akademissa tehdyn tutkimuksen mukaan 74 % suomalaisista kannattaa ruotsin opiskelun muuttamista vapaaehtoiseksi. Jokaista pakollisen ruotsin kannattajaa kohti on siis likimain kolme valinnanvapauden kannattajaa. Jos ero pysyy lähelläkään tällaista, se johtaa demokraattisessa ympäristössä väistämättä lakien muuttumiseen.

Pakkoruotsia voi verrata toiseen kansalaisaloitteeseen, joka koski sukupuolineutraalia avioliittolakia. Sukupuolineutraalin avioliittolain vastustajien oli vaikea löytää kannalleen perusteluita, jotka voitaisiin yleisesti hyväksyä. Sekularistisissa ja individualistisissa länsimaissa omaa uskonnollista näkemystä ei yleisesti pidetä oikeutettuna syynä rajoittaa muiden tekemisiä. Uskonnon lisäksi vastustus perustui myös perinteen vaalimiseen, mikä on sekin perusteluna heikko. Tästä syystä avioliittolain muutoksen tapahtuminen ennemmin tai myöhemmin näytti etukäteen selvältä. Jos se ei olisi tapahtunut kansalaisaloitteen kautta nyt, muutos olisi edessä lähitulevaisuudessa.

Myös pakkoruotsin kohdalla tilanne näyttää olevan se, että kannattajien on vaikea löytää hyviä perusteluita näkemykselleen. Kielitieteilijä Jaakko Häkkinen haastoi Uuden Suomen blogissaan lukijat perustelemaan, miksi vieraista kielistä juuri ruotsin pitäisi olla pakollinen koko Suomessa ja kaikilla kouluasteilla. Tällaiset keskustelunavaukset ovat erittäin toivottavia, sillä päätöksenteko on tyypillisesti tasapainoilua eri vaikutusten välillä. Kuitenkin lukijat epäonnistuivat haasteeseen vastaamisessa lähes täydellisesti, mikä on suorastaan hämmästyttävää.

Miksi sitten moni kannattaa ruotsin pakollisuutta, vaikka järkiperustelujen löytäminen on niin ylivoimainen tehtävä? Kun ihmisillä on mielipiteitä, joita he eivät osaa perustella, syitä tälle voi lähteä etsimään sosiaalisesta maineenhallinnasta. Iltalehden artikkelissa (2.8.2011), joka on otsikoitu ”Vihapuhe näkyy jo äidinkielen oppitunneilla”, kirjoitetaan seuraavasti:

Internetin keskustelupalstojen vihapuhe kuohuttaa, mutta aihe nousee esiin myös peruskoulujen ja toisen asteen koulutuksen äidinkielen oppitunneilla.

Oppilaat saattavat arvostella teksteissään ankaraan sävyyn esimerkiksi etnisiä vähemmistöjä, sanoo äidinkielen opettajien liiton puheenjohtaja, lehtori Minna Harmanen.

– Oppilailla on joistakin asioista tiukkoja mielipiteitä, joita ei perustella. Perinteisiä aiheita ovat esimerkiksi negatiivinen suhtautuminen ruotsin opiskeluun, maahanmuuttajiin ja erilaisiin ihmisiin.

Harmasen mukaan ilmiö ei ole uusi, vaan esimerkiksi ruotsin kielestä on kirjoitettu kärkkäästi jo useiden vuosien ajan.

Artikkelissa siis rinnastetaan vihapuhe ja negatiivinen suhtautuminen ruotsin opiskeluun, eli käytännössä sen pakollisuuteen. Jos pakkoruotsin vastustaminen rinnastuu joidenkin silmissä hurrivihaan, pakkoruotsin vastustamisella on potentiaalisesti negatiivinen vaikutus henkilön saamaan sosiaaliseen hyväksyntään. Etninen viha tuomitaan yhteiskunnassamme voimakkaasti, mikä näkyy siinä, että juuri kukaan ei halua joutua julkisesti leimatuksi esimerkiksi rasistiksi.

Kuten olen aiemminkin useasti kirjoittanut, sosiaalisen hyväksynnän tavoittelu vaikuttaa todella paljon ihmisten mielipiteisiin. Sosiaalista hyväksyntää kaipaavina olentoina me kieltäydymme helposti hyväksymästä informaatiota ja näkemyksiä, jotka vaarantavat hyväksyttävyytemme sosiaalisissa piireissä. Ihmiset panevat merkille, kuinka tietyt näkemykset saavat osakseen yhteisön paheksuntaa tai pilkkaa, mikä saa niiden kannattamisen tuntumaan pahalta. Mielipide muodostetaan näiden tuntemusten pohjalta, ja myöhemmin näin muodostetun näkemyksen päälle pyritään sen perustelemista varten liimaamaan mahdollisimman rationaaliselta kuulostava selitys, jonka puuttuminen ei kuitenkaan estä mielipiteen säilyttämistä.

Kun ihmiset voivat esittää internetissä mielipiteensä anonyymisti, heidän ei tarvitse pelätä sosiaalisen hyväksynnän menettämisen puolesta. Lisäksi muut anonyymit toimijat ovat tunnistettavia toimijoita haluttomampia näkemään vaivaa paheksuakseen tai vastustaakseen sosiaalisten normien rikkojia, koska eivät voi toiminnallaan signaloida omaa sitoutumistaan normeihin, kun heitä ei tunnisteta.

Kaikkien vihanpurkausten lisäksi anonyymi ympäristö mahdollistaa myös sosiaalisten sanktioiden pelon ja moralisoimisen ympärille rakentumattoman asiakeskeisen keskustelun yhteiskunnallisesti aroista asioista.

Internetillä on siksi ollut todennäköisesti merkittävä rooli pakkoruotsin aseman murentumisen suhteen. Siitäkin huolimatta, että estottomasti kiukkuaan esille tuovat hurrivihaajat ovat edistäneet sosiaalista painetta puolustaa pakkoruotsia, asiakeskeisellä keskustelulla on silti todennäköisesti ollut suurempi vaikutus. Tällaisessa keskustelussa vaikeus löytää ruotsin pakollisuudelle järkeviä perusteluja tekee sen puolustamisesta vaikeaa.

Pakkoruotsin vastustus ei näytä selittyvän vihamielisellä suhtautumisella ruotsinkielisiin. Nimittäin alussa mainitussa Åbo Akademin tutkimuksessa 69 % vastanneista katsoi, että olisi sääli, jos suomenruotsalainen kieli ja kulttuuri katoaisivat Suomesta. Kun tämän lisäksi huomioidaan kieleen ja kulttuuriin neutraalisti suhtautuvat, niin suomenruotsalaisuuden vastustajia ei voi olla kovin paljon, ja suomenruotsalaisten ihmisten vihaajia on todennäköisesti vielä tätäkin vähemmän.

Pakkoruotsin vastustamisen henki näyttää siis päässeen ulos pullosta, eikä keinoja sen vangitsemiseen näytä olevan. Pakkoruotsin väistämättömänä kohtalona on kadota historian hämärään vanhan avioliittolain seuraksi. Jos asia ei tapahdu nykyisen kansalaisaloitteen seurauksena, niin se tapahtuu sitten myöhemmin. Kauan sitä ei kuitenkaan todennäköisesti tarvitse odottaa.

Lue lisää...


13.2.2015

Siskojen kiusalliset seksifantasiat


Tutkimusten mukaan likimain joka toisella naisella on ollut fantasioita, jossa hänet pakotetaan seksiin vastoin tahtoaan, mitä voidaan pitää paradoksaalisena ja kiusallisenakin ilmiönä


Ajatusta, että joillakin olisi nautinnollisia fantasioita, jotka liittyvät raiskatuksi joutumiseen, voidaan pitää järjettöminä. Siitä huolimatta sellaisia esiintyy naisilla, ja ne ovat vieläpä varsin yleisiä. Aiheesta tehty tutkimuskatsaus osoittaa, että 31–57 prosentilla tutkituista naisista on ollut fantasioita, joissa hänet pakotetaan seksiin vastoin omaa tahtoaan.

Myöhemmässä tutkimuksessa, jossa raiskaus pyrittiin määrittelemään kattavasti, jopa 62 prosenttia tutkituista naispuolisista yliopiston perusopiskelijoista ilmoitti vähintään yhdenlaisen raiskausfantasian. Näistä 9 % oli naiselle pelkästään inhoa herättäviä, 46 % sekä inhoa herättäviä että seksuaalisesti kiihottavia ja 45 % pelkästään seksuaalisesti kiihottavia.

Sen pienen osan raiskausfantasioista, jotka ovat pelkästään inhoa herättäviä, voidaan ymmärtää toimivan mielikuvaharjoitteluna raiskaustilanteen varalta. Sen sijaan sille, että naisilla esiintyy yleisesti nautinnollisia fantasioita raiskauksen uhriksi joutumisesta, ei näytä olevan ilmeistä selitystä.

Kirjailija osui kultasuoneen

Brittiläisen kirjailijanimellä E. L. James tunnetun Erika Mitchellin, vuonna 2011 julkaistusta Fifty Shades of Grey -nimisestä eroottisesta romaanista on tullut äärimmäisen suosittu erityisesti naisten keskuudessa, ja sitä on myyty jo yli 100 miljoonaa kappaletta, mikä tekee siitä yhden kaikkien aikojen myydyimmistä kirjoista.

Fifty Shades of Grey kertoo rikkaan yrittäjän alistavasta seksisuhteesta naisopiskelijaan. Kirjaa on arvosteltu siitä, että suhteen vuorovaikutus perustuu pitkälti henkiseen väkivaltaan sisältäen mm. varjostamista, uhkailua sekä sosiaalista eristämistä ja runsaasti seksuaalista väkivaltaa.

Tästä huolimatta, tai pikemminkin sen takia, kirja on epäilemättä osunut kultasuoneen. Kirjailija ei ole välittänyt olla poliittisesti korrekti ja on luonut teoksen joka pystyy ammentamaan suosiota naisten yllättävän yleisistä alistumiseen liittyvistä seksifantasioista. Toisaalta myyntiä edistävät myös sähkökirjat, jotka antavat aiempaa paremman mahdollisuuden pitää salaisuutena mieltymyksen, jota useimmat todennäköisesti pitävät poikkeavampana kuin se todellisuudessa on ja ehkä häpeävät sitä.

– [Fifty Shades of Greyn] menestys herättää kysymyksen, miten seksuaalinen alistuminen, erityisesti kun siihen liittyy kipua, voi olla niin kiihottavaa monille nuorille hyvin koulutetuille esikaupunkilaisnaisille, jotka ovat voimaantuneita taloudellisesti ja valistuneita seksuaalisesti, kirjoittaa Susan Donaldson James ABC Newsin artikkelissaan.

Kirjan menestystarinaa pyrkii jatkamaan myös tänään ensi-iltansa Suomessa saava elokuvasovitus.

Vaikutusta raiskausasenteisiin pelätään

Yksi tapa torjua raiskauksia on torjua niitä ihannoivia ja vähätteleviä näkemyksiä. Raiskausfantasiat ovat siinä mielessä kiusallisia, että tieto niiden olemassaolosta ja yleisyydestä saattaa vääristää käsitystä raiskausten haitallisuudesta.

Raiskauksen traumaattisuus voidaan ymmärtää evoluution tuottamana sopeumana, jonka tarkoitus on saada nainen tekemään kaikkensa sen puolesta, että hän pystyy säilyttämään mahdollisuutensa valita, milloin ja kenen kanssa lisääntymispuuhia harjoitetaan.

Osalle miehistä voi olla vaikeaa ymmärtää raiskausten hyvin vakavia psyykkisiä seurauksia naiselle silloinkin, kun niistä ei aiheudu ulkoisia vammoja tai riskiä raskaudesta. Helposti voi syntyä käsitys, että väitteissä raiskausten vahingollisuudesta ei ole perää. Raiskaukseen reagoimisen lisäksi vastaava ymmärtämisen vaikeus liittyy myös moneen muuhun ihmisen käyttäytymispiirteeseen, joita ei voi ymmärtää muuten kuin evoluution kautta tarkasteltuna, jos silloinkaan.

On syytä huomioida kaksi asiaa: Ensinnäkin fantasiat ovat aina henkilön omassa kontrollissa, mikä ei päde tilanteeseen raiskauksen uhrin kohdalla. Toiseksi samat aisteilla havaittavat piirteet, jotka liittyvät raiskaukseen ja trauman muodostumiseen siitä, eivät ole läsnä fantasiatilanteissa. Asiaa voidaan verrata siihen, että sotakirjojen lukemisen ei voi olettaa altistavan sodan tavoin traumaperäiselle stressihäiriölle tai merkitsevän sitä, että henkilö haluaisi sotaan.

Usein esitetään, että eron tekemiseksi ei pitäisi puhua raiskausfantasioista vaan alistumisfantasioista. Toisaalta voidaan kysyä, miksi pitäisi olla nimeämättä raiskaukseksi sellaista kuvitteellista tapahtumaa, joka oikeassa maailmassa täyttää raiskauksen määritelmän. Sellaisen voi väittää sumentavan käsitystä siitä, milloin kyseessä on raiskaus, johon käsitteenä yhdistyy tuomittavuus. Koska on olemassa myös muun tyyppisiä kuin raiskaukseen liittyviä alistumisen ympärille rakentuvia fantasioita, on kyseisillä nimityksillä myös hieman eri merkitys. Käytettävä nimitys voidaan siksi valita sillä perusteella, mihin fantasioiden joukkoon tarkkaan ottaen halutaan viitata.

Asia voi olla myös ideologisesti kiusallinen

Naisten alistumisfantasiat saattavat olla kiusallisia myös ideologisessa mielessä erityisesti naisen yhteiskunnalliseen asemaan liittyvässä keskustelussa. Internet-hakujen perusteella ainakin feministeille näyttää tuottavan vaivaa päättää, kuinka suhtautua siihen, että he itse, heidän aatesisarensa tai monet naiset nauttivat raiskatuksi joutumiseen liittyvistä fantasioista. Reaktiot vaihtelevat hyväksymisen, pahana pitämisen ja ilmiön kiistämisen välillä. Feministilehti Broad Recognitionin kysymyspalstalle kirjoittava nimimerkki Recreational Victim hämmästelee poliittisten näkemystensä ja seksuaalisten mieltymystensä välistä ristiriitaa:

Minusta tämä tuntuu niin epämiellyttävältä, että en ole kertonut edes läheisimmille ystävilleni. Nimittäin pidän siitä, että minua pidetään kiinni seksin aikana. Tiedän, että raiskausfantasiat ovat yleisiä, mutta luultavasti feministinä minusta tuntuu, että minulla pitäisi olla jonkinlainen hallinta tähän. Minä työskentelen todella kovasti elääkseni tavalla, joka edistää naisten oikeuksia. Kuinka voin tehdä niin, kun pidän väkivaltaa naisia (tai ainakin tätä naista) vastaan kiihottavana?

Ilmiö vaikuttaa kuitenkin harmittomalta 

Kaikesta huolimatta raiskausfantasiat näyttävät kuuluvan ennemminkin kummallisten kuin pahojen asioiden lokeroon. Niihin ei näytä liittyvän sen enempää patologisia persoonallisuuden piirteitä kuin muitakaan henkilöön liittyviä ongelmia. Lisäksi raiskausfantasioista nauttiminen on jopa yhdistetty keskimääräistä parempaan itsetuntoon. Myönteisenä yksityiskohtana voidaan pitää myös sitä, että uhrina on henkilö itse, toisin kuin vaikka tappamisfantasioissa, jollaisia esiintyy jopa seitsemällä ihmisellä kymmenestä ja miehillä useammin kuin naisilla. Tosin hyvin harva myöskään lähtee ketään tappamaan.
Lue lisää...


 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger