30.1.2015

Puolustuskeskustelun harhalaukauksia


Venäjän valtauspolitiikka ja Suomen hallituksen puolustusleikkaukset ovat nostaneet puolustuskysymyksen keskeiseksi poliittisen keskustelun aiheeksi. Leikkaukset ovat jättäneet ison loven kalustohankintoihin, ja on kerrottu, että harjoitusten takia joudutaan tyhjentämään jopa sodanajan ampumatarvikevarastoja. Viime vuoden loppupuolella tehdyn kyselyn mukaan 57 % haluaa korottaa puolustusmäärärahoja.

Poliittiset kysymykset ovat vaikeita kattavat hyvin monia asioita. Siksi äänestäjien voi olettaa ymmärtävän niitä kaikkia, kuten eivät ymmärrä myöskään täysipäiväiset poliitikot. Puolustuskeskustelussa näyttää esiintyvän yksi virheellinen ajattelumalli, joka toistuu uudelleen ja uudelleen. Kyseinen virhe on, että aloitetaan Suomen puolustusratkaisun tarkastelu siitä lähtökohdasta, että Suomi on jo joutunut sotaan.

Kun maanpuolustuksesta ymmärtävät ottavat kantaa puolustusratkaisuun, he eivät tyypillisesti puhu puolustuksen suorituskyvystä vaan puolustuksen uskottavuudesta. Uskottavaksi voidaan määritellä sellainen puolustus, joka saa hyökkäystä harkitsevat päätymään sellaiseen johtopäätökseen, että hyökkäyksestä koituvat tappiot olisivat merkittävämmät kuin siitä saadut hyödyt. Puolustuksen uskottavuus tarkoittaa siis sen kykyä estää hyökkäykset ennalta. Uskottava puolustus estää sodaksi kutsutun katastrofin ennalta.

Yksi virheelliseen ajatteluun perustuva johtopäätös on, että Suomen on välttämätöntä liittyä Natoon, koska Suomi ei voi voittaa sotaa Venäjää vastaan. Jos Suomi pystyy kuitenkin ilman Nato-jäsenyyttä vakuuttamaan Venäjän siitä, että hyökkäyksen hinta olisi liian kova siitä saatuihin hyötyihin verrattuna, mitään sotaa Venäjää vastaa, joka pitäisi voittaa, ei edes tule.

Toinen muunnos samasta virheellisestä ajattelusta liittyy myös Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Tässä tapauksessa esitetään, että Suomen ei tulisi liittyä Naton jäseneksi, koska sodan tullen Natolta ei väitteen esittäjän mukaan saataisi ainakaan merkittävää apua. Kuitenkin unohdetaan ne kysymykset, jotka Venäjä joutuu käymään läpi harkitessaan hyökkäystä Nato-maahan. Nato-maiden puolustusbudjetit muodostavat yhteensä 70 % maailman kaikista puolustusmenoista, ja Nato-maat ovat niin teknisesti, taloudellisesti kuin väkimäärältään ylivoimainen liitto Venäjään verrattuna, minkä lisäksi niillä on hallussaan ydinaseita.

Venäjä joutuisi maksamaan hirveän hinnan, jos Nato iskisi sitä vastaan koko voimallaan tai edes merkittävällä osalla siitä. Jos Venäjä arvioi hyökkäystä Nato-maahan, se joutuu arvioimaan todennäköisyydet myös pahimpien vaihtoehtojen toteutumiselle. Vaikka nämä todennäköisyydet olisivat pieniä, on kyseisten vaihtoehtojen hinta niin kova, että Nato-maahan hyökkääminen vaikuttaa sulalta hulluudelta.

Kun puhutaan sotaan ja rauhaan liittyvistä hyötyarvioinnista, tulee muistaa, että ihmiset eivät mittaa hyötyä vain rahassa, vaan on paljolti kyse siitä, minkä koetaan olevan oikeutettua. Äärinationalistiseen ajatteluun hurahtanut Venäjä toimii nyt kuin vuoden 1938 kansallissosialistinen Saksa. Saksa kaappasi Itävallan ja Sudeettialueet, koska ne olivat saksankielisiä. Venäjä vei venäläisenemmistöisen Krimin ja operoi nyt Itä-Ukrainassa. Valtaukset hivelivät saksalaisten ensimmäisessä maailmansodassa nöyryytettyä kansallista ylpeyttä, ja ne hivelevät Neuvostoliiton romahduksen nöyryyttämää venäläisten kansallista ylpeyttä. Venäjällä koetaan, että heillä on oikeus entiseen valta-asemaansa ja maa on oikeutettu hyvitykseen nöyryytyksestään.

Suomella on asiaa ajatellen yksi merkittävä historiallinen painolasti. Suomi on nimittäin Venäjän keisarikunnan entinen osa. Vaara on, että Venäjällä aletaan nähdä Suomi sille kuuluvana alueena. Silloin puolustusmenoista säästäminen saattaa kostautua, kuten kävi vuonna 1939.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger