8.12.2014

Suomessako vähän korruptiota?


Transparency International julkaisi hiljattain havaittua korruptiota mittaavat eri maiden Corruption Perceptions Index -lukemat. Niiden mukaan Tanska on maailman vähiten korruptoitunut valtio ja Suomi tulee perässä kolmantena Uuden-Seelannin jälkeen. Korruptoituneimpia ovat Pohjois-Korea ja Somalia.

Reaktio tämän korruptiomittarin tuloksiin näyttää olevan vuodesta toiseen suomalaisten keskuudessa epäuskoinen: voiko Suomi tosiaan olla näin korkealla sijalla. Ihmiset tuntuvat olevan suorastaan närkästyneitä tällaisista tuloksista.

Millä perusteella suomalaiset voivat sitten epäillä Suomen sijoitusta? Juuri kenelläkään ei ole henkilökohtaisia havaintoja korruption yleisyydestä edustavassa otoksessa eri maailman maita. Miksi asia herättää ihmisissä tunteita, jotka viittaavat väitteen olevan pikemminkin moraalisesti kuin tiedollisesti väärin?

Mahdollinen vastaus tähän on suomalaiselle yhteiskunnalle ominainen voimakas lainkuuliaisuuden arvostus, jonka takia suomalaiset suhtautuvat jyrkän kielteisesti laittomaan korruptioon. Suomalaiset kokevat, että maassamme on liikaa korruptiota, ja tulosten, joiden mukaan Suomessa on muihin maihin suhteutettuna vähän korruptiota, pelätään keventävän suhtautumista korruption torjumiseen. Kuitenkin lainkuuliaisuuden arvostamisen kautta tuleva korruptiovastaisuus on tosiasiassa johtanut siihen, että korruptiota on kansainvälisesti verrattuna vähän.

Silti korruptiota esiintyy. Ylen haastattelemien asiantuntijoiden mukaan poliittiset virkanimitykset ovat Suomelle tyypillinen korruption muoto. Yhtenä esimerkkinä mainitaan menettely, jolla Ruotsalaista kansanpuoluetta edustava Eva Biaudet päätyi vähemmistövaltuutetuksi. Virkaan vaadittiin hakijoilta ylempää korkeakoulututkintoa, mutta hakijaksi kelpuutettiin myös täysin ilman korkeakoulututkintoa oleva Eva Biaudet, joka saikin tehtävän, vaikka koulutusvaatimuksen täyttäviä hakijoita oli 29. Hallituspuolue RKP:n jäsenkirja näytti siis korvaavan puuttuvan tutkinnon. Ylen artikkelin mukaan arviolta puolet, ehkä jopa kaksi kolmannesta, kuntien ja valtion virkanimityksistä tehdään poliittisin perustein. Tämän mahdollistaa perustuslaissa olevan yhdenvertaisuuspykälän aukko, joka sallii syrjinnän, kun siihen on "hyväksyttävä syy".

Koska poliittisten virkanimitysten muodossa esiintyvällä korruptiolla on tosiasiassa oikeusjärjestelmän siunaus, sitä ei välttämättä usein edes mielletä korruptioksi. Näin se saattaa olla Suomen kohdalla aliraportoitu Transparency Internationalin vertailussa.

Laajamittaisen korruption ylläpitäminen vaatii välinpitämättömän tai hyväksyvän yhteiskunnan. Poliittisten virkanimitysten järjestelmää ei voisi olla olemassa, jos kansalaiset eivät katsoisi sitä läpi sormien ja äänestäisi kerta toisensa jälkeen valtaan siihen sotkeutuvia puolueita. Suomalaisten suhtautumista korruptioon näyttää siis ohjaavan ennemmin lainkuuliaisuuden arvostus kuin tietoisuus laillisenkin korruption aiheuttamista haitoista yhteiskunnalliselle tehokkuudelle.

Siitäkään huolimatta, että poliittista korruptiota on ehkä Suomen kohdalla aliarvioitu, ei Suomen sijoitus korruption vähäisyyden suhteen ole todennäköisesti kovin kaukana kärjestä. Tähän viittaa se, että kulttuuriltaan Suomea eniten muistuttavat maat, siis Pohjoismaat ja taustaltaan protestanttiset maat, sijoittuvat säännönmukaisesti vähiten korruptoituneisiin. Pelkät arvelut ilman minkäänlaista vertailudataa eivät oikeuta vahvoihin johtopäätöksiin tulosten virheellisyydestä. Siksi on uskottavampaa olettaa, että tulokset epäilyttävät pikemminkin suomalaisten asenteiden kuin virheellisyyden takia.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger