30.9.2014

Miehiin kohdistuva suhdeväkivalta huvittaa, naisiin kohdistuva ei


Naisiin kohdistuva parisuhdeväkivalta on maailmanlaajuinen ongelma, jota vastaan muun muassa ihmisoikeusjärjestöt taistelevat. Esimerkiksi Amnesty Internationalin Suomen osaston Joku raja -kampanja laittaa rajan siihen, että se keskittyy vain naisiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan torjumiseen.

Entä mikä on tilanne miehiin kohdistuvan parisuhdeväkivallan kohdalla? Vuonna 2010 julkaistun Tuhansien iskujen maa -raportin kyselyn mukaan miehet olivat kokeneet kyselyn aikaisen kumppanin tekemää parisuhdeväkivaltaa yhtä usein kuin naiset. Raportin mukaan vastaava tilanne on havaittu monessa muussakin maassa. On mielenkiintoista, että parisuhteissa tilanne on tällainen, vaikka naisten osuus Suomen vuoden 2012 kaikista väkivaltarikoksista oli vain hieman päälle yksi kuudesosa. Ero oli näin suuri siitäkin huolimatta, että se pieneni selvästi vuosien 2005 ja 2012 välillä, kun lievien pahoinpitelyiden siirtäminen virallisen syytteen alaiseksi toi esille runsaasti naisten aiemmin piiloon jäänyttä lähisuhdeväkivaltaa.

Voidaan siis todeta, että väkivaltarikollisuus on hyvin voimakkaasti miehiin painottuva ominaisuus, mutta parisuhdeväkivallan kohdalla naiset näyttävät pääsevän lähelle miesten lukemia. Mielenkiintoinen kysymys on, mikä saa parisuhdeväkivallan poikkeamaan tällä tavalla muista väkivaltarikosten muodoista. Uskon, että alle liitetty video antaa vihjeen.




Videolla esitetään YouTube-kanava OCK-TV:n Yhdysvalloissa tekemä sosiaalinen koe, jossa miespuolinen ja naispuolinen näyttelijä esittävät kadulla tilanteita, joissa toinen heistä esittää mustasukkaista puolisoa ja käyttää väkivaltaa kumppaniaan vastaan. Niissä tapauksissa, joissa mies toimii hyökkääjä, sivusta seuraavat tulevat väliin, osoittavat suuttumusta miestä kohtaan, ja yhdessä tapauksessa miespuolinen näyttelijä jopa heitetään rajusti katuun. Kun väkivallan kohteena on mies, ihmiset kääntyvät katsomaan tai pysähtyvät kuvaamaan, mutta kukaan ei tee elettäkään auttaakseen väkivallan uhria. Osalle todistajista väkivaltaisen tilanteen näkeminen tuottaa jopa mielihyvää, mikä näkyy leveästä hymystä heidän kasvoillaan. Vastaavaa käyttäytymistä on havaittu aiemminkin esimerkiksi Englannissa tehdyssä samantyyppisessä kokeessa.

Ei ole syytä olettaa, että nämä olisivat poikkeustapauksia, vaan vastaava välinpitämätön suhtautuminen on oletettavasti yleistä länsimaissa ja myös Suomessa. Viittauksia tähän löytyy asiaan liittyvästä uutisoinnista.

Muutama vuosi sitten hätäkeskuspäivystäjä oli ihmetellyt väkivaltaisesta puolisostaan soittavan miehen tapauksessa: "Otat sä naiselta pataan?" Hän oli lisäksi tiedustellut, kuinka paljon soittaja ja tämän puoliso painavat. Hän siis antoi ymmärtää, että miehen tulisi pärjätä yksin väkivaltaisen puolisonsa kanssa. Myös poliisin kohdalla on esiintynyt vastaavaa vähättelevää suhtautumista.

– Silloin kun miehet ottavat meihin yhteyttä, he saattavat sanoa, että poliisilta on tullut vähätteleviä kommentteja tai heille on jopa naureskeltu. Miehiä ei välttämättä oteta vakavasti, kun he pyytävät apua, kertoo Pääkaupungin turvakoti ry:n kriisityöntekijä Hanna Mikkonen Ylelle.

Vähättelyn lisäksi myös ilmiön tutkimista on yritetty torjua. Vuonna 2004 useat naisjärjestöt, kuten Vasemmistonaiset, Vihreät naiset ja Naisjärjestöjen keskusliitto, julkaisivat kaikki lähes identtisen tiedotteen, jossa ne paheksuivat Raha-automaattiyhdistyksen naisten lähisuhdeväkivaltaa selvittävälle tutkimukselle antamaa rahoitusta, koska se ei kohdistunut naisiin kohdistuvaan väkivaltaan. Rahoitusta saanut tutkimusprojekti oli nimeltään Vaiettu naiseus, mikä vaikuttaa naisjärjestöjen reaktioiden valossa varsin osuvalta nimeltä. Sittemmin ainakin Vihreät naiset on tunnustanut miehiin kohdistuvaan parisuhdeväkivaltaan liittyvän ongelman laajuuden, jota järjestö ovat kuvanneet yllättäväksi. Asia ei ehkä olisi ollut niin yllättävä, jos siihen olisi suhtautunut alun perin avoimemmin.

Vähättelevä, välinpitämätön ja jopa hyväksyvä suhtautuminen on todennäköinen syy sille, että naisten syyllistyminen parisuhdeväkivaltaan on niin yleistä, vaikka naiset ovat yleisesti ottaen paljon väkivallattomampia kuin miehet.

Ihmiset tuntevat suuttuessaan tarvetta vahingoittaa suuttumuksen kohdetta, mutta he toisaalta pelkäävät tällaisen toiminnan negatiivisia seurauksia. Erittäin merkittävä vahingoittamishaluja hillitsevä tekijä on pelko sosiaalisen hyväksynnän menettämisestä. Sosiaalinen hyväksyntä merkitsee tavallisesti ihmiselle todella paljon, ja sen tavoittelu ja ylläpito ohjaavat voimakkaasti ihmisten toimintaa.

Tämän takia ihmiset, jotka suhtautuvat välinpitämättömästi parisuhdeväkivaltaan tai muuhun antisosiaaliseen toimintaan, osallistuvat tosiasiassa ilmiön ylläpitämiseen. Tällaisen suhtautumisen takia kynnys vahingoittaa toisia madaltuu, koska muiden välinpitämättömyys vähentää pelkoa sosiaalisista seuraamuksista. Välinpitämättömät ovat vapaamatkustajia, jotka eivät osallistu yhteiskuntaa vahingoittavan toiminnan torjumiseen, mutta hyötyvät silti muiden osallistumisesta aiheutuvasta yhteiskunnan toimivuuden tehostumisesta.

Jos parisuhdeväkivaltaa halutaan torjua sukupuolesta riippumatta, tärkeää ei ole pelkästään paheksua siihen syyllistyviä vaan myös parisuhdeväkivallan toisen sukupuolen kohdalla hyväksyviä seksistejä ja asian suhteen yleisesti välinpitämättömiä. Näin sekä väkivallasta että sitä edistävästä välinpitämättömyydestä tulee aiempaa vähemmän houkuttelevaa ja kynnys niihin kasvaa.   


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger