20.9.2014

Aatteellisuus tekee älykkäästä tyhmän



Toisinaan väitetään, että älykkyys johtaa ihmisillä siihen, että he päättävät poliittiset kantansa järkiperustein käyttäen perusteina havaintoja tosiasioiden tilasta ja loogista päättelyä. Tämän näkökulman perusteella oppineisuus ja älykkyys johtaisivat järkevään päätöksentekoon.

Yalen yliopiston oikeustieteen professori Dan Kahan työryhmineen tutki, kuinka laskutaito ja poliittinen suuntaus vaikuttavat ihmisten kykyyn ratkaista tilastolliseen dataan perustuvia tehtäviä. Tutkimukseen osallistuneille tehtiin laskutaitoa mittaava testi, minkä lisäksi tutkimuksessa kysyttiin, miten osallistujat kokevansa sijoittuvan liberaali–konservatiivi-akselilla ja demokraatti–republikaani-akselilla.

Jako liberaaleihin ja konservatiiveihin on Yhdysvalloissa perinteinen poliittinen jakolinja, joka on parin viimeisen vuosikymmenen aikana jyrkentynyt erittäin voimakkaasti. Voidaan sanoa, että Yhdysvaltoihin on muodostunut kaksi poliittista heimoa, joihin kuuluvat ovat aiempaa harvemmin yksittäisistä kysymyksistä eri mieltä kuin muiden heimoveljien ja -siskojen enemmistö. Tästä syystä politiikka on nykyään aiempaa vähemmän yhteisten asioiden hoitamista ja aiempaa enemmän osa ihmisten ryhmäidentiteettiä. Liberaaliksi itsensä määrittelevät yksilöt yrittävät olla liberaalimpia kuin muut liberaalit ja konservatiiviksi itsensä määrittelevät konservatiivisempia kuin muut konservatiivit osoittaakseen lojaalisuuttaan omalle ryhmälleen ja saadakseen siltä hyväksyntää. Yhdysvaltain politiikan polarisoituminen on edennyt siihen pisteeseen, että se estää päätöksentekoa ja on aiheuttanut maalle haitallisia seurauksia.

Osa Kahanin ryhmän tutkimukseen osallistuneista vastasi kysymykseen, jossa vastaajan piti päätellä ihottumavoiteen teho sen mukaan, kuinka monella voidetta käyttäneellä ihottuma paheni ja kuinka monella väheni ja vastaavasti kuinka monella voidetta käyttämättömällä se paheni ja kuinka monella väheni. Tehtävään liittyvät luvut oli tietoisesti valittu siten, että yleisimmin käytetyt virheelliset ratkaisumenetelmät johtavat virheelliseen vastaukseen.

Näissä tuloksissa ei näkynyt yllätystä. Osoittautui nimittäin, että keskimääräistä laskutaidottomammat henkilöt ratkaisivat kysymyksen tyypillisesti väärin, mutta keskimääräistä laskutaitoisempien ihmisten joukossa oikein ratkaisseiden osuus kasvoi verrannollisena laskutaitoon. Ei ollut eroa oliko kyseessä liberaali demokraatti vai konservatiivi republikaani.

Toiselle osalle tutkimukseen osallistuneista annettiin ihottumaa koskevan kysymyksen sijaan kysymys, jossa piti päätellä, kuinka piilotetun käsiaseen julkisella paikalla kantamisen kieltäminen vaikuttaa rikollisuuden esiintymiseen, kun sitä tarkasteltiin eri kaupunkien kohdalla. Tehtävä oli muuten rakenteeltaan samanlainen kuin ihovoidetehtävä. Osalle tutkituista annettiin tehtävä, jossa aseen kantamisen kielto lisäsi rikollisuutta ja osalle jossa vähensi. Tiedetään, että liberaaleiksi ja demokraateiksi itsensä mieltävät kannattavat tyypillisesti aseen kantamisen kieltoa, mutta konservatiiveiksi ja republikaaneiksi itsensä mieltävät tyypillisesti vastustavat sitä.

Kun katsotaan niitä tapauksia, jossa oikea vastaus tehtävään oli sama kuin ratkaisijan poliittiselle suuntautumiselle tyypillinen kanta, niin tällöin kyky oikeaan ratkaisuun kasvoi sitä mukaan, mitä parempi oli vastaajan laskutaito. Tältä osin tilanne on varsin samanlainen kuin ihovoidekysymyksessä.

Kuitenkin sellaiset tapaukset, joissa oikea vastaus poikkesi vastaajan poliittiselle viiteryhmälle tyypillisestä näkemyksestä, tuottivat yllätyksen. Keskimääräistä laskutaitoisemmat henkilöt olivat tällaisissa tapauksissa yhtä kyvyttömiä vastaamaan kysymykseen oikein kuin keskimääräistä laskutaidottomammat henkilöt. Kun otetaan huomioon, että laskutaitoiset olivat laskutaidottomia kyvykkäämpiä päätymään oman poliittisen ryhmänsä näkemystä puoltavaan tulokseen, lopputuloksena on että laskutaitoisuus vain voimistaa vahvistusharhaa eli päättelyn vääristymistä tukemaan aiempaa omaa näkemystä.

Kahanin ryhmän tutkimusraportin mukaan tulokset tukevat oletusta, jonka mukaan ihmiset pyrkivät totuuteen pyrkimisen sijaan muodostamaan näkemyksiä, jolla saa hyväksyntää omalta ryhmältä. Raportin mukaan yksittäiselle ihmiselle ei tule merkittävää haittaa siitä, että hän hylkää parhaimman empiirisen näytön mukaisen mielipiteen poliittisesti jakautuneissa asioissa. Kuitenkin, jos hän vastaa eri tavalla kuin hänen lähiryhmänsä edellyttää, siitä voi tulla vakavia seurauksia vertaisjoukon luottamuksen menetyksenä, ryhmän sisällä leimautumisena ja jopa taloudellisten mahdollisuuksien menettämisenä. Keskimääräistä paremmin tiedettä ymmärtävien odotetaan käyttävän osaamistaan ryhmän näkemysten puoltamiseen, ja he myös toimivat niin.

Kun verrataan tutkimuksessa käytettyä matemaattista tehtävää poliittiseen päätöksentekoon, matemaattinen tehtävä tuntuu naurettavan helpolta. Kyseiseen matemaattiseen tehtävään on olemassa yksikäsitteinen ratkaisu, ja siinä täytyy verrata vain neljää lukua. Poliittisiin päätöksiin taas ei ole olemassa eksakteja ratkaisukaavoja, ja poliittisessa päätöksenteossa joudutaan käsittelemään äärimmäisen monimutkaisia asioiden välisiä vuorovaikutuksia.

Asioiden monimutkaisuuden takia älykkäillä ihmisillä on poliittisessa päätöksenteossa lähes rajattomat mahdollisuudet kehittää hienolta vaikuttavia perusteluita ennalta lukkoon lyötyihin poliittisiin kantoihinsa, ja saada niillä arvostusta oman poliittisen leirinsä jäseniltä. Jos omalla poliittisella ryhmällä on selkeä kanta esimerkiksi ihmisen aiheuttaman ilmastonmuutoksen olemassaolon, ydinvoiman tai geenimanipuloitujen ruoka-aineiden turvallisuuden suhteen, ryhmän jäsenten on vaikea muuttaa näkemyksiään edes vahvan tieteellisen näytön perusteella.

Kahanin ryhmän havainto ei ole poikkeus, vaan sopii hyvin aiempiin havaintoihin ihmisten päätöksenteosta. Päätökset perustuvat usein välittömiin tunnereaktioihin, ja ratkaisuille kehitetään päätöksen jälkeen hyvältä kuulostava selitys. Jälkihypnoottisen suggestion avulla ja aivohalkipotilaiden kohdalla on pystytty osoittamaan, että ihmiset kehittävät toiminnalleen järkeviä selityksiä silloinkin, kuin eivät tiedä syytä sille. Näissä tapauksissa ihmiset saadaan tekemään käskettyjä asioita ilman, että he itse tiedostavat käskyjä. Silti he keksivät kysyttäessä toiminnalleen jonkun selityksen.

Aina jälkikäteen tapahtuvaan perusteluun ei edes pystytä, vaan ihmiset pitävät toisinaan tiukasti kiinni sellaisista päätöksistä, joille eivät pysty kehittämään järkeviä perusteluja. Moraalisista päätöksentekoa mittaavissa kysymyksissä ihmiset saattavat nähdä jonkun inhoa tuottavan asian, esimerkiksi liikenneonnettomuudessa kuolleen lemmikkikoiran syömisen, moraalisesti vääränä, vaikka eivät pysty antamaan kovasta yrityksestä huolimatta järkevää selitystä näkemykselleen.

Ihmisinä haluamme nähdä itsemme loogisina ajattelijoina, mutta kyse on suurelta osin illuusiosta. Haluamme ennemmin näyttää toisten silmissä hyvältä kuin olla oikeassa. Tilanteissa, joissa totuuden puhujalla ei ole yösijaa, valitsemme ennemmin yösijan kuin totuuden. Tuskin juuri kukaan on immuuni asialle, mutta ihminen, joka tunnistaa tämän piirteen itsessään, pystyy avartamaan ajatteluaan jossakin määrin. On kuitenkin syytä ymmärtää, että sillä voi olla epätoivottavia sosiaalisia seurauksia.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger