17.8.2014

Oppiminen tehostuisi kieliä varhaistamalla

Varhaislapsuudessa ihmiset pystyvät hankkimaan vaivattomasti sujuvan kielitaidon, mikä ei usein onnistu vanhemmalla iällä. Tästä huolimatta peruskoulun kielten opetus painottuu peruskoulun loppuvaiheeseen. Kielten opetuksen painottaminen aiempaa nuoremmalle iälle parantaisi kielten oppimista ja oppimista yleensäkin.


Pieni kielentutkija työssään
Vauvat vaikuttavat käsittämättömän avuttomilta olennoilta, jotka eivät pysty tekemään juuri mitään. Avuttoman ulkokuoren alle kätkeytyy kuitenkin äärimmäisen hienostunut mielen mekanismi, jonka tehtävänä on saada lapsi ymmärtämään kieltä hyvin varhaisessa elämänvaiheessa ja mahdollistaa sitä kautta laajemman ymmärryksen kehittyminen kielen pohjalle.

Kielen oppiminen alkaa jo kohdussa äidin äänen kuulemisen kautta. Jo vastasyntyneet pystyvät erottamaan äidinkielensä vieraista kielistä, ja he kuuntelevat sitä mieluummin kuin vierasta kieltä. Vauvat myös pitävät puheen kuuntelusta enemmän kuin esimerkiksi musiikista, mikä kertoo, että vauvat ovat pohjimmiltaan motivoituneita kielentutkijoita ja pyrkivät aktiivisesti ymmärtämään kielen salaisuuksia. Vuonna 2011 julkaistun tutkimuksen mukaan neljän kuukauden ikäiset vauvat olivat kykeneviä tunnistamaan vieraasta kielestä kielioppivirheitä vain 13 minuutin etukäteen tapahtuneella perehdytyksellä kieliopiltaan oikeisiin ilmaisuhin.

Puolen vuoden ikäinen vauva pystyy erottamaan toisistaan kaikkien eri kielten äänteet, mutta tämä ominaisuus katoaa merkittävissä määrin vuoden ikään mennessä, jonka jälkeen ihminen erottaa vain hyvin rajallisen määrän äänteitä. Tällainen muutos on kielen oppimisen kannalta hyvin tarkoituksenmukainen. Jokainen kieli nimittäin sisältää rajallisen määrän selvästi toisistaan erottuvia äänteitä, joilla on toisistaan poikkeava merkitys. Puheen ymmärtämisen kannalta on olennaista, että kuulija osaa luokitella äänteen samaksi riippumatta pienistä puhujasta ja ääntämisyhteydestä johtuvista eroista.

Puhumista edeltää aktiivinen harjoittelu

Vauvat eivät pelkästään kuuntele vaan alkavat johdonmukaisesti harjoitella puhumista. Noin kahden kuukauden iässä alkaa kujertelu, joka on pohjimmiltaan vokaalien tuottamista. Noin puolen vuoden iässä alkaa jokeltelu, joka koostuu konsonantti-vokaalipareista. Alkuvaiheen jokeltelu on samanlaista riippumatta lapsen kuulemasta kielestä ja sisältää vieraita äänteitä, mutta vähitellen äänteet ja niiden rytmi alkavat muistuttaa enenevissä määrin opeteltavaa kieltä.

Myös kuurot vauvat jokeltelevat, joskin vähemmän kuin kuulevat. Jokeltelun esiintyminen myös kuuroilla viittaa taipumuksen sisäsyntyisyyteen. Viittomakielelle altistuvat vauvat oppimat myös ”jokeltelemaan” viittomalla, mikä kertoo siitä, että viittomakieli näyttäisi hyödyntävän samoja mielen mekanismeja kuin puhuttukin kieli.

Aikuisiässä kielen oppiminen vaikeutuu

Aluksi sanojen oppiminen on hidasta, mutta alkaen noin kahden vuoden iästä lapsi oppii sanoja nopeassa tahdissa. Sanojen merkitykset opitaan tyypillisesti asiayhteydestä, esimerkiksi puhujan huomion kohteesta, päätellen. Kielioppi taas omaksutaan tiedostamatta, ja sitä osataan käyttää, vaikka kielioppisääntöjä ei osata nimetä. Tällainen implisiittinen sääntöjen omaksuminen eroaa kouluissa tapahtuvasta kielioppisääntöjen ulkoa opettelusta.

Kuitenkaan otollisin aika oppia kieltä ei tyypillisesti ole koko elämän mittainen. Nuorimmat lapset pystyvät oppimaan kieliä äidinkielen tasoisesti, mutta seitsemännestä ikävuodesta murrosikää kohti mentäessä kyky oppia kieltä alkaa heiketä. Murrosiän jälkeen vieraan kielen opettelun aloittaneet eivät usein vuosikymmentenkään puhumisen jälkeen puhu kieltä sujuvasti, ja suurimmalla osalla heistä on puheessaan vieras aksentti. Taipumus näkyy lapsuusiän jälkeen muuttaneilla maahanmuuttajilla, joiden kieli on usein puutteellista, vaikka maahan muuttaminen olisi tapahtunut vuosikymmeniä sitten.

Kielen oppimiselle otollisen aikavälin suhteen voidaan puhua kielen oppimisen ikkunasta, mutta tämä aikaväli ei ole mitenkään selvärajainen ja riippuu paljon henkilöstä. Osa ihmisistä pystyy vielä aikuisiälläkin omaksumaan vieraita kieliä äidinkielen tasoisesti. Varhaisessa lapsuudessa tällainen kyky on kuitenkin lähes kaikilla.

Lapset pystyvät luomaan puuttuvan kielen oma-aloitteisesti

Yhden mielenkiintoisen näkökulman kielen oppimiseen tarjoavat ns. pidgin-kielet. Pidgin-kielet syntyvät, kun aikuiset, joilla ei ole yhteistä kieltä, vuorovaikuttavat keskenään. Tällaisia tilanteita on syntynyt esimerkiksi eri paikoista tuotujen orjien muodostamissa yhteisöissä. Tällaisissa oloissa puhutun pidgin-kielen syntaksi eli lauseiden rakenne ja ääntäminen ovat yksinkertaisempia kuin tavanomaisilla kielillä.

Kun pidgin-kieltä puhuvien yhteisöön syntyy lapsia, nämä lapset eivät suoraan omaksu yksinkertaistettua kieltä vanhemmiltaan. Lapset kehittävät sen pohjalta oikean kielen ja kehittävät siihen syntaktiset rakenteet, jotka puuttuvat yksinkertaistetuista pidgin-kielistä. Näin syntyneitä kieliä sanotaan kreolikieliksi.

Myös viittomakielen suhteen on olemassa hyvin samanlainen tapaus 1970- ja 1980-luvulta. Nicaraguan Managuassa perustettiin kuuroille erityiskoulu, joissa heille yritettiin opettaa huuliltalukemisen avulla espanjaksi, mutta menestys oli varsin heikkoa. Lapset eivät osanneet viittomakieltä, mutta kehittivät sellaisen keskinäisen viestinnän välineeksi ilman aikuisten apua, kun he pääsivät koulun kautta keskinäiseen vuorovaikutukseen. Viestintä koostui aluksi sekalaisista eleistä, joita lapset olivat käyttäneet kotonaan. Myöhemmin lasten viittomakieleen kehittyi syntaksi, jonka kehittäjinä toimivat pitkälti kaikista nuorimmat yhteisön jäsenet. Yli kymmenenvuotiaat eivät pelkästään epäonnistuneet kielen kehittämisessä, vaan myös oppivat sitä huonosti.

Kreolikielet ja vakiintuneen kielen aseman saavuttanut Nicaraguan lasten viittomakieli kertovat, että pienet lapset eivät vain opi kieltä vaan pystyvät tarvittaessa itse luomaan puuttuvaa kieltä tavalla, johon varhaisen lapsuuden ohittaneet eivät pysty. Tällainen ilmiö kertoo, että pienillä lapsilla on jonkinlainen sisäsyntyinen ymmärrys kielen rakenteesta, mutta se kuitenkin heikkenee iän myötä.

Myöhäinen kouluopetus heikentää oppimistuloksia

Siitä huolimatta, että otollisin ikä kielten oppimiselle on varhaisessa lapsuudessa, Suomen peruskoulussa kielten opetus painottuu loppuvuosille. Ensimmäinen vieras kieli aloitetaan vasta kolmannella luokalla ja toisen usein vasta seitsemännellä luokalla. Tämän takia lapsuuden luonnollista ikää oppia kieltä ei pystytä hyödyntämään kouluopetuksessa ja tulokset jäävät heikommiksi kuin silloin, jos kieltä opetettaisiin varhaisemmassa vaiheessa. Vielä parempiin tuloksiin päästäisiin, jos opetus aloitettaisiin kielikylpytyyppisenä ennen kouluikää.

Kielten opetuksen aikaistaminen ei pelkästään auttaisi oppimaan kieltä paremmin, vaan myös edistäisi myös muiden aineiden oppimista. Nimittäin lasten oppimiskykyä mittaamaan kehitetyssä älykkyystestauksessa on havaittu, että lapsen ikäkorjaamaton älykkyysosamäärä kasvaa kasvuiässä lähes suoraan verrannollisena lapsen ikään. Kielten painottuminen varhaiseen opetukseen tarkoittaisi tästä syystä sitä, että älykkyydestä voimakkaasti riippuville aineille, kuten esimerkiksi matematiikalle, jäisi enemmän aikaa lähellä aikuisuutta, jolloin älyllinen kypsyys mahdollistaisi niiden oppimisen tehokkaammin kuin varhaisemmassa iässä.

Myytti vieraan kielen haitallisuudesta kehitykselle elää vielä

Varhaista vieraan kielen opetusta vastustetaan usein väittämällä, että lapsen oman äidinkielen oppiminen ja samalla kyky käyttää äidinkieltään ajattelun välineenä häiriintyy. Varhaiset tutkimukset kaksikielisillä näyttivät, että asia olisi todella näin. Kuitenkaan samanlaisia tuloksia ei ole enää saatu 1960-luvulta alkaen, kun ymmärrettiin ottaa huomioon perheen sosioekonominen asema. Osoittautui, että kaksikieliset tulevat usein muita heikommissa oloissa elävistä vähemmistöperheistä ja tämä ero riittää selittämään havaitut puutteet lasten kyvyissä.

Sen jälkeen, kun tausta on osattu ottaa huomioon, mitään merkittävää haittaa kaksikielisyydestä ei ole havaittu. Sen sijaan on olemassa lukuisia tutkimuksia, joissa kaksikielisyyden on havaittu edistävän lapsen ajattelun kehittymistä. Vieraan kielen oppiminen varhaislapsuudessa ei myöskään tiedetä häiritsevän lapsen kykyä oppia omaa äidinkieltään.

Kaikesta huolimatta myytti kaksikielisyyden aiheuttamasta "puolikielisyydestä" on jäänyt elämään kielipoliittiseen ja opetukseen liittyvään keskusteluun. Ilmeinen syy tälle on, että kieli toimii etnisen eronteon välineenä. Myyttiä ollaan halukkaita pitämään yllä, koska vierasta kieltä pidetään uhkana etniselle identiteetille. Kyse on siis pohjimmiltaan arvovalinnasta, jossa etnisyyden säilyttäminen asetetaan etusijalle sujuvaan vieraan kielen osaamiseen verrattuna, ja tätä varten ollaan halukkaita pitämään yllä uskomusta, joka ei kestäisi kriittistä tarkastelua.

Kielten opettaminen uuteen tarkasteluun 

Kielen opettamisen ajoitus tulisi ottaa uudelleen tarkasteluun, sen tiedon valossa, mitä oppimisesta, ja erityisesti kielen oppimisesta, nykyään tiedetään. Erityisen tärkeää olisi, että päätöksentekoa ei perusteltaisi puoli vuosisataa sitten kumotuilla perusteilla vieraan kielen haitallisuudesta lapsen kehitykselle, vaan päätökset tehtäisiin parhaan nykyään saatavilla olevan tiedon perusteella.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger