29.8.2014

Jalo villi ja sotimisen alkuperä

Ihmiskunnan historia on murhenäytelmä, jonka juoni rakentuu pitkälti sotimisen ja tappamisen ympärille. Tuskin on olemassa kirjallisuuden tyyppiä, jonka kuvauksissa ja kuvissa esitetään yhtä paljon väkivaltaa ja tappamista kuin historian kirjoissa.

Mielenkiintoinen kysymys on, mikä saa ihmiset toimimaan tällä tavalla, vaikka hyvin harva ihminen pitää sotaa toivottavana tilana yhteiskunnalle. Tarkemmin sanottuna kyse on siitä, onko taipumus sotimiseen luonteeltaan evoluution tuottama sopeuma vai pelkästään jonkinlainen yhteiskunnan rakenteesta johtuva häiriö ihmisen käyttäytymisessä.

Ajatus sotaisasta ihmisluonnosta vaikea hyväksyä

Ajatus ihmisestä biologisesti sotimiseen taipuvaisena lajina on vaikea hyväksyä – niin vaikea, että jopa YK-järjestö Unesco on julkaissut Sevillan julkilausuman, jossa se väittää, että ajatus ihmisen sotimistaipumuksen sisäsyntyisyydestä on tieteellisesti epäkorrekti. Julkilausumaa perusteltiin johdanto-osassa sillä, että ajatusta ihmisen väkivaltaisuuden sisäsyntyisyydestä voidaan käyttää väkivallan oikeuttamiseen.

Kuitenkin tällaisessa ajattelumallissa on jotakin todella pahasti pielessä. Väitettä todellisuuden rakentumisesta ei voi perustella sen moraalisilla vaikutuksilla. Nämä asiat ovat toisistaan riippumattomia, ja todellisuuden rakentumista koskevan näkemyksen hylkääminen tai hyväksyminen siitä mahdollisesti aiheutuvien seurauksien takia on luonteeltaan moralistinen virhepäätelmä. Harvardin yliopiston psykologian professori Steven Pinker on arvostellut Sevillan julkilausumaa tästä syystä.

Vaikka sotiminen olisi ihmislajille luonnollista, se ei tarkoita, että sotiminen pitäisi hyväksyä. Vastaavasti syöpää aiheuttavien mutaatioiden syntyminen genomissa on luonnollista, mutta se ei tarkoita, että syöpää ei pitäisi yrittää parantaa. Tosiasiassa syövän syntymekanismien selvittäminen on olennaista syöpähoitojen kehittämisessä. Vastaavasti sotien syiden selvittämistä voidaan käyttää sotien torjumiseen. Jos sotiminen on ihmiskunnalle haitallista, se on sitä riippumatta sen taustalla olevista mekanismeista, ja motiivi sen torjumiselle on olemassa.

Katse aikaan ennen maataloutta

Koska maatalous elinkeinona on niin uusi, että sen aikana ei ole ehtinyt tapahtua kompleksisia psykologisia sopeumia, ihmisluonnon sotaisuuden olemassaolo edellyttää, että se on ollut olemassa jo maataloutta edeltäneissä metsästäjä-keräilijäkulttuureissa. Antropologi Douglas Fry tutki 21 metsästäjä-keräilijäyhteisöä, ja päätyi tulokseen, jonka mukaan sodankäynti on näissä yhteisöissä lähes tuntematonta. Asiasta uutisoi mm. Yle.

Kädellisten tutkija Richard Wrangham (2012) näkee kuitenkin Fryn menetelmissä puutteita. Hänen mukaansa esimerkiksi andamaanilaiset määritellään Fryn metodeilla sodattomiksi, koska heillä ei ole suuren mittakaavan taisteluja. Kuitenkin suurempi määrä metsästäjä-keräilijäkansoja luokiteltaisiin sotaisiksi, jos lukuihin laskettaisiin myös pienellä joukolla tapahtuvat tappavat hyökkäykset vieraiden ryhmien jäseniä kohtaan.

Wranghamin mukaan Fryn listaamasta 21 rauhanomaisesta metsästäjä-keräilijäyhteisöstä ainakin 13 vuorovaikutti karjankasvattajien, maanviljelijäväestön tai valtiovallan kanssa tavalla, joka tekee niistä sotilaallisesti tai taloudellisesti alisteisia. Lisäksi yhden yhteisön katsottiin elävän niin eristyksessä, että sen ei ollut mahdollista sotia. Wranghamin mukaan vain kaksi Fryn listaamista yhteisöistä näytti vahvoilta ehdokkailta rauhanomaisiksi. 

Jalo villi joutuu vaikeuksiin

Valistusajan Euroopassa syntyi ajatus jalosta villistä eli siitä, että ihminen on pohjimmiltaan hyvä ja sivistys on aiheuttanut ihmisissä esiintyvän pahuuden. Vain luonnonkansojen nähtiin olevan vapaita tästä pahuudesta. Tällainen ajattelu syntyi vastavoimaksi kristinuskon käsitykselle perisynnistä ja luonnollisesta taipumuksesta pahaan.

Lisääntyvä tutkimustieto alkoi kuitenkin karistaa jalouden viittaa villin hartioilta 1900-luvun loppupuolella. Antropologi Napoleon Chagnonin tutkimukset aiemmin sivistyksestä erillään eläneiden Yanomami-intiaanien keskuudessa paljastivat heidän sotivan jatkuvasti naapurikylien ja naapuriheimojen kanssa. Lisäksi vaimoja pahoinpideltiin julmasti, mihin oli usein syynä epäilyt uskottomuudesta.

Kuten aiemmassa tekstissäni kirjoitin, kädellisten tutkija Jane Goodall havaitsi simpansseja tutkiessaan, että myös simpanssiryhmien urokset muodostivat keskenään partioita, jotka tunkeutuivat naapuriryhmien alueelle ja ylivoiman turvin tappoivat yksitellen niiden jäseniä. Nämä havainnot osoittivat, että sotiminen ei ole yksin ihmisten piirre vaan esiintyy myös simpanssilla, joka on bonobon ohella geneettisesti ihmisen lähin sukulainen.

Vuonna 1996 julkaistussa kirjassaan War Before Civilization: the Myth of the Peaceful Savage arkeologian professori Lawrence H. Keeley esitteli suuren määrän todistusaineistoa sen puolesta, että myös esihistorialliset ihmisryhmät sotivat. Keeleyn mukaan 90–95 % tunnetuista yhteiskunnista on sotaa käyviä ja alkukantainen sodankäynti on keskimäärin 20 kertaa yhtä tappavaa välilukuun suhteutettuna kuin 1900-luvun moderni sodankäynti.
Maailmansodista huolimatta länsimaiden sotakuolleisuus 1900-luvulla oli vähäistä verrattuna heimosotiin

Sotahistorioitsija Azar Gat kertoo 2006 julkaisussa kirjassaan War in Human Civilization, että metsästäjä-keräilijöiden elämäntavoista on vaikea saada tietoja, koska maatalous on jo kauan sitten syrjäyttänyt lähes kokonaan metsästys-keräilyn karuimpia alueita lukuun ottamatta. Hänen mukaansa eniten soditaan kaikista hedelmällisimmillä ja tiheimmin asutuilla alueilla, eivätkä pitkälti kaikista karuimmilla, maatalouteen kelpaamattomilla alueilla asuvat viimeisimmät metsästäjä-keräilijät ole muinaisen elintavan tyypillisiä edustajia. Gat esittää kuitenkin runsaasti näyttöä sotimisen yleisyydestä perinteistä elämää viettävien metsästäjä-keräilijäyhteisöjen keskuudessa.

Jalo villi elää silti

Näyttäisi siis, että Raamatun antama kuva ihmisluonnon pahuudesta olisi lähempänä totuutta kuin valistusajan kuva jalosta villistä, jonka vasta sivistys turmelee. Kuitenkin väitteet jalon villin kuolemasta länsimaisessa kulttuuriperinnössä ovat ennenaikaisia ainakin sotimisen kohdalla.

Napoleon Chagnonin havaintoihin Yanomami-intiaaneista on vastattu väittämällä häntä moraalisesti arveluttavaksi ja siten epäluotettavaksi ihmiseksi, hänen menetelmiään on väitetty vääristyneiksi tai hänen on väitetty rikkoneen intiaanien luonnontilan esimerkiksi toimittamalla heille aseiksi kelpaavia välineitä.

Kuitenkin Chagnonin väitteet Yanomami-intiaanien sotaisuudesta ovat sopusoinnussa sen kanssa, mitä Yanomami-intiaanien sieppaamaksi ja kasvattamaksi lapsena joutunut Helena Valero on muistelmissaan kertonut. Valero siepattiin 1930-luvulla ja tätä kautta hän pääsi näkemään intiaanien elämää ja konflikteja yhteisön osana ennen sen kontakteja sivistyksen kanssa.

Jane Goodallin havaintoja simpanssien sodankäynnistä on vastustettu väittämällä niitä poikkeuskäyttäytymiseksi tai simpanssien ruokkimisesta johtuvaksi.  Kuitenkin myöhemmät havainnot ovat todistaneet, että nämä vastaväitteet eivät päde. Silti voidaan vielä väittää, että vaikka simpanssien sotiminen voi olla lajityypillistä käytöstä, sillä ei ole yhteyttä ihmisten sotimisen kanssa.

Nykyään monet sodattomaan ihmisluontoon uskovat väittävät, että ihmiset olivat sodattomia vielä paleoliittisellä kivikaudella, joka päättyi 10 000 vuotta sitten. Heidän mielestään sotien puolesta esitetyt todisteet tältä ajalta eivät ole riittäviä. Paleoliittisten ihmisten sodattomuuden tarkoittaisi, että ihmislajilla ei olisi ollut riittävästi aikaa kehittää niin monimutkaista mielen mekanismia, kuin sotaisuus vaatisi, ja sotien täytyisi olla vain yhteiskuntarakenteesta johtuvaa poikkeuskäyttäytymistä.

Moraalisia näkemyksiä vaikea tarkastella neutraalisti

Ihmisen käyttäytymisen selittämistä evoluution kautta on vastustettu esittämällä, että sellaiset selitysmallit toimivat sortavien rakenteiden oikeuttajina tai ovat esteinä aiempaa paremman yhteiskunnan syntymiselle. Tähän kategoriaan kuuluu myös Sevillan julkilausuma, ja tällaisissa tapauksissa kritiikki esitetään moraalisista lähtökohdista.

Moraalipsykologi Jonathan Haidt kuvaa vuoden 2012 kirjassaan The Righteous Mind ihmisten päätöksentekoa moraalisissa asioissa. Ihmisen kannanotot moraalisiin kysymyksiin syntyvät intuitiivisesti tiedostamattomassa mielessä, ja tämä tapahtuu välittömästi. Tämän jälkeen ihminen käyttää rationaalista päättelykykyään keksiäkseen loogisen perustelun tälle intuition tuottamalle päätökselle.

Kuitenkin esimerkiksi moraaliseen dilemmaan, jossa kysytään, onko oikein syödä liikenneonnettomuuteen kuollutta lemmikkikoiraansa, monet vastaavat kielteisesti, koska ajatus iljettää heitä. Kun tälle kysytään perusteluita, ihmiset ponnistelevat keksiäkseen edes jonkun rationaalisen perustelun kannalleen, mutta eivät usein pysty sellaista keksimään. He saattavat myös muuntaa esitettyä tarinaa sillä tavalla, että pystyvät antamaan selityksen kannalleen eivätkä muuta näkemystään, vaikka heille huomautetaan asetelman muuttamisesta. Perustelukyvyttömyydestään huolimatta ihmiset pysyvät tiukasti alkuperäisessä kannassaan.

Jos kysymys sotaisasta ihmisluonnosta on jollekin moraalinen kysymys, voidaan olettaa, että hän ei pysty arvioimaan eri vaihtoehtojen uskottavuutta neutraalisti, vaan pyrkii käyttämään jokaisen näennäisenkin perusteen näkemyksensä puolesta.

Sitä, että ei ollenkaan hyväksy ihmismielen selittämistä evoluution kautta, on nimitetty kognitiiviseksi kreationismiksi. Nimitystä voidaan pitää siinä mielessä perusteltuna, että etenkin moraalisin perustein ihmisluonnon kieltävät suhtautuvat vastakkaisiin näkemyksiin paheksuvasti eivätkä ole avoimia kritiikille, mikä on tyypillistä myös uskonnollispohjaiselle kreationismille.

Sotimisen yleisyys vaatii selityksen

Historian kirjat kertovat tarinaansa toinen toisensa perään toistuvista sodista. Arkeologiset jäännökset sodankäynnistä ja väkivaltaan kuolleiden jäännöksistä kertovat samaa tarinaa. Antropologit joka puolella maailmaa ovat törmänneet siihen, että sodankäynti on läsnä luonnonkansojen arjessa lähes koko ajan ja rauhanomaista rinnakkaiselo on harvinaista.

Sitä, että sotaa esiintyy ja on esiintynyt lähes kaikkialla, on vaikea selittää ilman sotimistaipumuksen sisäsyntyisyyttä. Mikä ajaa ihmiset sotimaan lähes kaikkialla, jos ei ihmisluonto?

Se, että on olemassa ainakin ajoittain sodattomia yhteiskuntia, osoittaa rauhan olevan mahdollinen mutta ei kuitenkaan kumoa ajatusta ihmisluonnon sotaisuudesta. Jos taipumus sotimiseen on evoluution tuottama sopeuma, siihen täytyy liittyä jonkinlainen mekanismi, joka auttaa tunnistamaan sotimiselle otolliset ajankohdat, jolloin odotukset sotimalla saatujen resurssien tuottamasta hyödystä ylittävät sotimiseen liittyvät riskit.

Simpanssit ja luonnonkansat sotivat samalla tavalla

Azar Gat selvittää kirjassaan metsästäjä-keräilijöiden sotimistapoja. Eri yhteisöistä tehdyistä havainnoista paljastuu säännöllisesti sama kuvio. Yleisimpiä ja tappavimpia hyökkäystapoja olivat väijytykset ja tyypillisesti yöllä suoritetut yllätyshyökkäykset, joissa uhrit yllätettiin ja surmattiin heidän nukkuessaan. Naisia saatettiin tappamisen sijaan siepata. Tyypillistä näille hyökkäyksille oli, että niissä oli vain pieni riski hyökkääjälle siitä huolimatta, että ne olivat tuhoisia kohteelle. Korkeariskistä avointa sodankäyntiä valmistautunutta vihollista kohtaan vältettiin.

Kädellisten tutkija Richard Wranghamin mukaan ihmisen alkukantainen sodankäynti muistuttaa simpanssien sodankäyntiä, jossa urosten muodostamat partiot hyökkäävät yksittäisten vieraan lauman yksilöiden kimppuun ja pystyvät tappamaan uhrinsa vaarantamatta juurikaan itseään. Jos luonnonvalinta on suosinut simpansseilla taipumusta tehdä matalariskisiä hyökkäyksiä, se on voinut tehdä saman ihmisilläkin, ja sotimisen yhdenmukaisuus sopii hyvin yhteen tämän kanssa.

Muukalaisvastaisuus ja sotaisuus liittyvät toisiinsa

Jos sotiminen on ihmislajille tyypillistä, täytyy olla jonkinlainen mekanismi, jonka kautta sotaan päädytään, ja sotimisen on täytynyt vaikuttaa ihmismielen kehitykseen. Evoluutiopsykologiaan erikoistunut hollantilaisprofessori Mark van Vugt esittää, että ihmisten taipumus jakaa ihmisiä suosittavaan sisäryhmään ja syrjittävään ulkoryhmään sekä taipumus muukalaisvihaan ja muukalaispelkoon ovat sopeumia ryhmäkonflikteihin. Van Vugt nimittää näkemystään miessoturihypoteesiksi (male warrior hypothesis), koska sotiminen on pitkälti miesten ilmiö. Hän myös osoittaa, että muukalaisvihaan ja muukalaispelkoon yhdistyvät ilmiöt ovat yleisempiä miehillä kuin naisilla.

Muukalaisvihamielisyyttä näyttää esiintyvän varsin yleisesti ympäri maailman. Tämä on nähtävissä esimerkiksi Word Values Surveyn datasta, jota kävin läpi aiemmassa kirjoituksessani. Toin tuolloin esille, että kielteinen suhtautumiseen muihin rodun, kansallisuuden, kielen ja uskonnon perusteella eri maissa liittyvät voimakkaasti toisiinsa. Dataa läpi käydessä oli myös helppo havaita, että kielteisyyttä vieraita etnisiä ryhmiä kohtaan esiintyi yleisesti joka puolella maailmaa ja maailmalla keskimäärin vielä enemmän kuin Suomessa, vaikka suuri osa suomalaisista pitää Suomeakin rasistisena maana.

Myös kulttuurillisilta selityksiltä täytyy odottaa näyttöä

Sotimisen esiintyminen eri aikakausina ja lähes universaalisti ihmisten yhteiskunnissa, simpanssien sodan samankaltaisuus luonnonkansojen sotien kanssa ja joka puolella maailmaa esiintyvä muukalaisvihamielisyys viittaavat siis ihmisten sotimistaipumuksen sisäsyntyisyyteen.

Vaikuttaa epäuskottavalta, että sotaisuus olisi syntynyt kuin tyhjästä joka puolelle maailmaa joskus paleoliittisen kivikauden jälkeen. Tällainen muutos itsessään olisi mysteeri, joka vaatisi selityksen, eikä perustelu voi nojata pelkästään siihen, että paleoliittisen kivikauden harvoista ja monitulkintaisista jäännöksistä ei löydy tarpeeksi vahvoja todisteita sodankäynnistä. Oletus sotimisen nopeasta ilmestymisestä on voimakkaampi oletus kuin oletus jatkuvuudesta, ja siksi ilmiön tuottavasta mekanismista tulisi saada vahvaa näyttöä. On myös selvä, että selitystä ei voi perustaa moralistisen virhepäätelmän varaan.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger