27.7.2014

Tutkimus paljastaa ulkonäön ja seksuaalikäyttäytymisen yhteyden

Oma ulkonäkö vaikuttaa seksuaalikäyttäytymiseen tavalla, joka riippuu henkilön sukupuolesta. Koska kaunis ulkonäkö tuo valinnanvaraa pariutumisessa, hyvännäköisillä ihmisillä on muita paremmat mahdollisuudet päästä suhteeseen, joka toimii heidän toivomallaan tavalla. Tätä seikkaa voidaan käyttää sen tutkimiseen, kuinka sukupuolille tyypilliset toiveet seksuaalikäyttäytymisen suhteen poikkeavat toisistaan. Tulokset osoittavat varsin mielenkiintoisia eroja.

 

Kuva Pedro Ribeiro Simões / CC BY 2.0
Ihmisoikeuksia kunnioittavassa järjestelmässä parisuhde ja seksi edellyttävät molempien osapuolien suostumusta. Kyse on neuvotteluprosessista, jota voidaan verrata markkinoiden toimintaan. Ihmiset pyrkivät löytämään itselleen mahdollisimman hyviä kumppaneita ja palkitsevia suhteita. Kuitenkin suhteeseen pääseminen edellyttää myös toisen osapuolen hyväksyntää.

Suhteeseen päästäkseen henkilöllä on oltava ominaisuuksia, jota toinen osapuoli haluaa. Yksi tällainen ominaisuus on viehättävä ulkonäkö. Sellaisissa tutkimuksissa, joissa on kysytty ihmisiltä ulkonäön merkitystä parinvalinnassa, on kuitenkin saatu tyypillisesti tulokseksi, että ulkonäkö ei merkitse paljon. Kun tutkimuksissa on mitattu mielipiteiden sijaan toimintaa, on havaittu, että ulkonäkö merkitsee tosiasiassa todella paljon. Esimerkiksi eräässä pikadeiteistä tehdyssä tutkimuksessa ulkonäkö havaittiin merkittävimmäksi vetovoimatekijäksi molempien sukupuolten kohdalla.

Ulkonäön merkitystä ei haluta myöntää

Ihmiset eivät ole halukkaita myöntämään ulkonäön merkitystä omalle parinvalinnalleen, koska sellaista taipumusta pidetään pinnallisuutena, ja ihmisillä on taipumus antaa toiminnalleen sosiaalisesti hyväksyttäviä selityksiä. Ihmiset siksi uskottelevat itselleen ja kertovat toisille, että ulkonäöllä ei ole merkitystä. Tällaisessa käytöksessä on kyse sosiaalisen toivottavuuden harhasta, josta kirjoitin myös aiemmassa tekstissäni.

Kyse voi olla joidenkin ihmisten kohdalla myös siitä, että henkilöllä itsellään ei ole riittävästi pariutumismarkkinoilla haluttuja ominaisuuksia, ja hän siksi joutuu tyytymään vähemmän hyvännäköiseen puolisoon ja selittää tilannetta itselleen sillä, että ei edes välitä ulkonäöstä. Happamia sanoi kettu pihlajanmarjoista.

Tutkimus sukupuolierojen selvittämiseksi

Sosiologian dosentti Elizabeth McClintock Stanfordin yliopistosta selvittää mielenkiintoisessa vuoden 2011 tutkimuksessaan, kuinka preferenssit pariutumisen ja seksin suhteen eroavat eri sukupuolilla. Tutkimuksen lähtökohta on se, että hyvännäköisillä on muita paremmat lähtökohdat päästä sellaiseen suhteeseen, jossa toimitaan heidän suosimallaan tavalla, mutta ulkonäöltään vaatimattomammat ihmiset joutuvat tekemään enemmän kompromisseja päästäkseen yleensäkään suhteeseen vastakkaisen sukupuolen edustajan kanssa.

Tutkimusaineistona toimi nimellä National Longitudinal Study of Adolescent Health tunnettu datakokoelma, ja tutkittavien keskimääräinen ikä oli 21,5 vuotta. McClintock käytti kauneuden mittarina datan keräämisen yhteydessä luotuja silmämääräisiä ulkonäköluokkia ja datasta luotuja painoindeksiluokkia. Ulkonäkö arvioitiin neljään luokkaan: ei-puoleensavetäviin, normaaleihin, puoleensavetäviin ja hyvin puoleensavetäviin. Painoindeksin luokat puolestaan olivat alipainoiset, normaalipainoiset, lievästi ylipainoiset ja ylipainoiset.


Miehillä viehättävä ulkonäkö yhdistyi normaaliin painoon ja lievään ylipainoon, johon mies voi päätyä helposti lihaksikkuuden tai ruumiinrakenteen takia olematta lihava. Naisilla viehättävä ulkonäkö yhdistyi alipainoisuuteen ja normaalipainoisuuteen. Tässäkään tapauksessa alipainoisuus ei tarkoita välttämättä liiallista laihuutta vaan voi selittyä myös ruumiinrakenteella. Lisääntynyt laihuus ei myöskään tarkoita naisella aina lisääntynyttä kauneutta. Normaalipainon alarajoilla olevat naiset arvioidaan keskimäärin kaikista kauneimmiksi, mutta sen alapuolelle mentäessä kauneus vähenee hyvin voimakkaasti, kuten oheinen kuvaaja osoittaa.

Hyvännäköiset muita harvemmin ilman suhdetta

Tutkimuksessa selvitettiin, kuinka usein suurella osalla tutkituista oli ollut vähintään yksi romanttinen kokemus tai seksikokemus. Havaittiin, että sukupuolesta riippumatta hyvännäköisillä oli muita useammin ollut vähintään yksi romanttinen kokemus, ja sama havaittiin myös seksikokemusten kohdalla. Tämä ei ole mitenkään yllättävää, sillä ulkonäkö auttaa kumppanin löytämisessä. Painoindeksin suhteen yhteys oli kuitenkin vähemmän selvä, sillä alipainoisilla ja normaalipainoisilla naisilla oli muita useammin romanttisia kokemuksia, mutta miesten kohdalla painolla ei ollut vaikutusta.

Hyvännäköisyys lisäsi miehillä seksikumppaneita mutta vähensi naisilla

Romanttisten kokemusten ja seksikokemusten lisäksi hyvännäköisillä miehillä oli keskimäärin selvästi enemmän seksikumppaneita kuin huonomman näköisellä. Mitä paremmaksi miehen ulkonäkö arvioitiin, sitä enemmän tällaisilla miehillä oli keskimäärin seksikumppaneita. Suurin ero vierekkäisistä luokissa oli kahden korkeimman välillä, eli merkitsi paljon, arvioitiinko mies puoleensavetäväksi vai erittäin puoleensavetäväksi. Vastaavasti painoindeksien kohdalla eniten seksikumppaneita oli normaalipainoisilla ja lievästi ylipainoisilla, jotka luokkina ovat yhteydessä hyvään ulkonäköön.

Naisten kohdalla tilanne kuitenkin kääntyi toisin päin, eli naisilla oli sitä vähemmän seksikumppaneita, mitä paremmaksi heidän ulkonäkönsä arvoitiin. Ulkonäön lisäksi myös painolla oli samansuuntainen vaikutus. Keskimääräinen seksikumppanien määrä naisilla oli sitä pienempi, mitä matalammasta painoindeksiluokasta oli kyse.

Hyvännäköiset naiset aloittivat seksin suhteessa muita myöhemmin

Kun selvitettiin, kuinka suurella osalla oli ollut seksiä suhteen ensimmäisellä viikolla, naisten tapauksessa seksiä oli sitä epätodennäköisemmin, mitä kauniimmaksi nainen oli luokiteltu. Vastaavasti seksiä oli suhteen ensimmäisellä viikolla muita harvemmin niillä naisilla, jotka eivät olleet ylipainoisia.

Miehillä näkyi sama ilmiö kuin seksikumppanien suhteen, eli erittäin puoleensavetäviksi arvioiduilla miehillä oli muita useammin seksiä suhteen ensimmäisellä viikolla. Kuitenkin ero muiden ulkonäköluokkien välillä oli vähäinen, eikä painoindeksilläkään ollut merkittävää vaikutusta.

Hyvännäköisillä naisilla muita epätodennäköisemmin pelkkä seksisuhde

Pelkkää seksiä sisältävä suhde oli suhdetyyppinä naisella sitä todennäköisempi, mitä vähemmän ulkonäöltään puoleensavetävästä naisesta oli kyse. Erityisesti tämä näkyi vähiten puoleensavetäviksi arvioitujen naisten kohdalla. Vastaavasti pelkkää seksiä sisältävä suhde oli sitä todennäköisempi, mitä korkeampi oli naisen painoindeksi.

Miehillä tilanne oli taas päinvastainen. Todennäköisimmin pelkkää seksiä sisältävä suhde oli kaikista parhaimman näköisiksi arvioiduilla ja epätodennäköisimmin huonoimman näköisiksi arvoiduilla, mutta kaksi keskimmäistä luokkaa eivät järjestyneet saman kaavan mukaan.

Hyvännäköiset naiset muita useammin yksinomaisessa suhteessa

Erittäin puoleensavetävillä naisilla oli suhdetyyppinä muita useammin yksinomainen suhde kumppaninsa kanssa. Vastaava ilmiö näkyi myös painoindeksin suhteen. Mitä suurempi oli naisen painoindeksiluokka, sitä harvemmin nainen oli yksinomaisessa suhteessa.

Tässäkin tulokset osoittivat miehillä toiseen suuntaan. Suhteessa olevista miehistä todennäköisimmin yksinomaisessa suhteessa olivat vähiten puoleensavetäviksi arvioidut miehet. Painoindeksin perusteella arvoituna yksinomaisessa suhteessa olivat yleisimmin ylipainoiset ja alipainoiset miehet, jotka siis arvioitiin painoindeksiluokkansa osalta huonoimman näköisiksi.

Miehet vähemmän sitoutumishaluisia kuin naiset

Tutkimuksen muodostama kokonaiskuva on selkeä: hyvännäköiset naiset elivät muita naisia sitoutuneemmissa suhteissa, kun taas hyvännäköiset miehet elivät muita miehiä vähemmän sitoutuneissa suhteissa. Koska hyvännäköisillä on oletettavasti muita paremmat mahdollisuudet päästä omia toiveitaan vastaaviin suhteisiin, havainto todistaa sen puolesta, että naiset haluavat suhteiltaan keskimäärin enemmän sitoutumista kuin miehet.

Samaan viittaa myös David P. Schmittin vuonna 2005 julkaistu tutkimus, jonka mukaan miehet olivat säännönmukaisesti kaikissa tutkituissa maissa vähemmän sitoutuvaan seksuaalisuuteen suuntautuneita kuin naiset. Tutkimuksessa käytettiin toimintaa ja asenteita mittaavaa ns. sosioseksuaalisuuden mitta-asteikkoa, ja läpi käytiin 48 maata kattaen hyvin erilaisia kulttuureja. Havaittiin myös, että naisten suuri suhteellinen osuus väestöstä oli yhteydessä siihen, että kyseisessä kulttuurissa suosittiin keskimääräistä vähemmän sitoutuvaa seksuaalisuutta. Tämäkin on linjassa aiemmin käsitellyn Elizabeth McClintockin tutkimuksen kanssa, sillä siinä suuren samaa sukupuolta olevien osuuden oletettiin siinä heikentävän kyseiseen sukupuoleen kuuluvien mahdollisuutta päästä suhteeseen itselleen sopivilla ehdoilla.

Tunnetason sopeumat lisääntymisen epäsymmetriaan eivät katoa

Naiset siis hyödyntävät ulkonäön tuomaa valinnanvapautta parinvalinnassa sitoutumisen hyväksi ja miehet toimivat juuri päinvastoin. Kyse on mitä ilmeisimmin evoluution tuottamasta sopeumasta. Nainen on ollut ihmislajin kehityshistoriassa se sukupuoli, joka on joutunut kantamaan vastuun mahdollisesta raskaudesta ja lapsesta sitoutumattomassa suhteessa, kun taas miehelle vastaava tilanne on ollut edullinen mahdollisuus lisääntyä näkemättä ollenkaan vaivaa lapsesta. Lisäksi naisen raskaaksi saattaminen ei estä miestä lisääntymästä muiden naisten kanssa, mutta naiselle raskaaksi tuleminen ja lapsen saaminen sulkevat muut lisääntymismahdollisuudet pitkäksi aikaa pois.

On syytä olettaa, että epäsymmetrisen tilanteen takia miehille on kehittynyt tunnetason sopeumia, jotka saavat miehet tuntemaan naisia helpommin mielihyvää sitoutumattomasta seksistä ja naiset puolestaan kokemaan helpommin negatiivisia tuntemuksia vastaavassa tilanteessa. Näitä tunnetason ilmiöitä ei poista se tosiasia, että nykyään epätoivotut raskaudet pystytään pitkälti estämään.

Kuitenkin länsimaissa ollaan taipuvaisia ajattelemaan, että naiset ovat seksuaalisesti samanlaisia kuin miehet, ja vain kulttuuri on estänyt naisia toteuttamasta seksuaalisuuttaan. Koska erot kuitenkin ovat mitä ilmeisimmin merkittävissä määrin biologisia, voidaan olettaa, että naiset epäonnistuvat jatkossakin olemaan seksuaalisesti miesten kaltaisia, vaikka yhteiskunta toisin odottaa.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger