17.7.2014

Psykiatria vallankumouksen partaalla


Ihmisen psykologiset prosessit, kuten vietit, tunteet ja ajatukset ovat useimmiten luonteeltaan tarkoituksenmukaisia, vaikka ne saattavat olla joskus epämukavia tai tuskallisia. Nämä prosessit tapahtuvat ihmisen aivoissa, jotka koostuvat tiettyihin tehtäviin erikoistuneista keskenään vuorovaikuttavista piireistä. Toisinaan aivotoiminnan prosesseissa esiintyy häiriöitä, jotka saavat ihmisen toimimaan tehottomasti ja epätarkoituksenmukaisella tavalla. Tällaista esiintyy joskus kaikilla, mutta jos häiriöt ovat vakavia ja selvästi elämää haittaavia, voidaan niitä pitää mielenterveyden häiriöinä.

Jotta mielenterveyteen liittyviä ongelmia voidaan ymmärtää, ne pitää pystyä tunnistamaan ja luokittelemaan. Lisäksi luokittelujärjestelmän on oltava luotettava, eli sen on tuotettava luokittelijasta ja luokittelukerrasta riippumatta saman tapauksen kohdalla riittävän samanlaisia tuloksia. Alkuaikojen kliinisillä psykologeilla ja psykiatreilla ei ollut yhteisiä kriteerejä luokitteluun, ja diagnoosit vaihtelivat paljon riippuen luokittelun suorittajasta.

Vastauksena tähän ongelmaan kehitettiin luokittelujärjestelmiä, ja käyttöön vakiintuivat amerikkalainen mielenterveyden häiriöihin kehitetty Diagnostic and Statistical Manual of Mental Disorders (DSM) ja WHO:n ylläpitämä sairauksien luokittelujärjestelmä International Statistical Classification of Diseases and Related Health Problems (ICD), johon mielenterveyden häiriöt on lisätty kuudennesta versiosta (ICD-6) alkaen. ICD-6 julkaistiin vuonna 1949 ja ensimmäinen DSM vuonna 1952. Alkuvaiheessa niiden esittämät määritelmät olivat suuripiirteisiä ja luotettavuus oli varsin kehno, mutta kun versioita uudistettiin erityisesti luotettavuutta silmälläpitäen, tilannetta saatiin korjattua.

Vaikka luotettavuus on parantunut, nykyjärjestelmissä on paha ongelma, jonka takia Yhdysvaltain terveysviraston mielenterveyteen keskittyvä tutkimuslaitos National Institute of Mental Health (NIMH) on käynnistänyt projektin nimeltään Research Domain Criteria (RDoC). Nykyjärjestelmän ongelmana on nimittäin se, että mielenterveysongelmat vain luokitellaan käyttäytymispiirteiden perusteella, eikä ongelmien elimellisiä syitä tunnisteta.

– Toisin kuin määritelmämme sepelvaltimotaudista, imusolmukesyövästä ja aidsista, DSM-diagnoosit perustuvat yhteisymmärrykseen kliinisten oireiden yhdistelmistä eivätkä ollenkaan laboratoriomittauksiin. Muussa lääketieteessä se vastaisi diagnostisen systeemin luomista perustuen rintakivun ominaisuuksiin tai kuumeen laatuun, toteaa NIMH:n johtaja Thomas Insel blogissaan.

Tässä ongelmassa on kyse mittauksen pätevyydestä, joka on luotettavuuden lisäksi toinen tärkeä mittauksen laadun kriteeri. Pätevyys tarkoittaa sitä, että mittaus kuvaa mahdollisimman hyvin mitattavana olevaa ilmiötä. On kuitenkin osoittautunut, että psykiatriset diagnoosit sopivat varsin huonosti yhteen esimerkiksi geneettisen tutkimuksen ja aivotutkimuksen löytämien syiden kanssa. Yksi taustalta löydetty syy saattaa liittyä useaan psykiatriseen diagnoosiin tai vain osaan samoin diagnostisoiduista potilaista.

Diagnoosien pätevyyden puute on hoidon toimivuuden suhteen iso ongelma, koska se vaikeuttaa sopivan hoitomenetelmän löytämistä. Kuitenkin RDoC-projektin ensisijaisena tarkoituksena on tuottaa tutkijoita varten kehys potilaiden luokittelemiseen. Luokittelua ei tehdä vanhan menetelmän pohjalta vaan vuosien saatossa eri lähestymistavoilla syntyneen tieteellisen tiedon pohjalta. Kliinisten diagnoosimenetelmien ja hoitojen toivotaan parantuvan nopeasti näin saadun tietämyksen lisääntymisen kautta.

RDoC on projektina äärimmäisen lupaava, ja se saattaa mullistaa mielen sairauksien ymmärtämisen ja hoidon. Kyseessä on vallankumouksellinen paradigman muutos oireyhdistelmien luokittelusta syiden ymmärtämiseen. Tämän muutoksen mahdollistajiin kuuluvat muun muassa kuvantamismenetelmien kehitys, genomin lukemisen mahdollistava tekniikka sekä aihepiiriin liittyvä tutkimus. Kun tutkijat osaavat parantuneen oireiden luokittelun takia tarkastella aiempaa useammin oikeita kysymyksiä, myös merkittävien löytöjen todennäköisyys kasvaa. NIMH on oikea taho toteuttamaan tällaista uudistusta, koska se on maailman suurin mielenterveyteen keskittyvä tutkimuslaitos, ja siksi sillä on käytössään runsaasti resursseja.

Mielen sairaudet aiheuttavat sairastuneille pahimmillaan erittäin paljon kärsimystä. Kyse ei ole pelkästään omista sisäisistä tuntemuksista vaan esimerkiksi myös siitä, että poikkeava käytös vaikeuttaa sosiaalisesti hyväksytyksi tulemista. Ystäviä ei välttämättä ole eikä toivoa parisuhteesta. Jos työhönkään ei pysty, ei voi tuntea itseään sitäkään kautta hyödylliseksi.

Kuitenkin toivoa on, että sellaisia ihmisiä, jotka on nykytietämyksen perusteella tuomittu kärsimään tilastaan lopun elämänsä, pystytään tulevaisuudessa parantamaan, ja he kykenevät toteuttamaan asioita, joita heidän elämästään on puuttunut. On vaikea edes kuvitella sitä iloa, minkä elinikäiseksi taakaksi arvioidusta kärsimyksestä vapautuminen aiheuttaa. Kyse on henkilötasolla valtavan suurista asioista.


Jaa tämä kirjoitus :
 

Havainnoija Copyright © 2013
Distributed By Free Blogger Templates | Designed by BTDesigner · Powered by Blogger